 |
| Juhannusruusut kukkivat Suurivaarassa. |
Mie tulen taas takaisin tämän blogin pariin. Onhan edellisestä kirjoituskerrastani jo tainnut melkein kuukausi vierähtää. Tuon kuukauden olen ollut sairaslomalla ja yrittänyt saada itseäni parempaan kuntoon - psyykkisesti. Fyysinen puoli onkin sitten ihan perseellään :D Alan tuntea oloni vihdoin paremmaksi, ja nyt tuntuu, että jaksan taas pitää itsestäni huolta myös syömisen ja liikunnan suhteen. Valehtelisin, jos väittäisin, etten käynyt pohjalla. Ensimmäistä kertaa elämässäni halusin luovuttaa kaikesta, ja mietin itseni vahingoittamista. Onneksi pääsin siitä yli.
Toivon, että motivaatio pitää huolta itsestäni kasvaisi vielä lisää, ja että seuraavan masennuskauden tullessa olisin vahvempi. Vielä motivaatio ei ole ihan parhaimmalla tasolla, mutta en aio ottaa siitä stressiä. Haluan olla onnellinen ja tyytyväinen siihen, millainen olen tälläkin hetkellä. Oloni on onnistunut, jos saan edes yhden asian päivässä hoidettua. Etsin jokaisesta päivästä asian, josta olen onnellinen ja pyrin tekemään asioita, joista pidän. Elämä on liian lyhyt siihen, että murehtisin ja stressaisin kaikkea. Tänään olen onnellinen pienistä asioista, ja se riittää. Nyt kun vielä oppisin noudattamaan näitä ajatuksia.
Tämä viikonloppu on ollut ihana, vaikka ärsyttäviä asioitakin siihen on mahtunut (mm. epätoivottu ja nolostuttava treffikutsu, sekä paarmoja ja muita öttiäisiä). Eilen tein tulevaisuudensuunnitelmia ja haaveilin. Unelmia pitää olla, vaikkein niitä aina voisikaan toteuttaa. Illalla vietin aikaa kahden ihanan ihmisen kanssa, ja tänä aamuna lähdin vähillä yöunilla lapsuudenkotiini maalaamaan kattotiiliä. Meidän lapsuudenkodissa aloitettiin kattoremontti muistaakseni vuosi, pari sitten ja muutakin kunnostettavaa siellä riittää vaikka millä mitalla. Enää paikka ei tunnu niinkään kodilta, mutta minulla on siihen edelleen vahva tunneside.
 |
| Kattotiilit kuivumassa. |
Monenkaan mittapuulla entisessä kodissani ja sen pihapiirissä ei ole mitään viehättävää, mutta minä rakastan niitä. Tonttia ympäröivät puut näyttävät korkeammilta kuin missään muualla, ruusut kukkivat pihatien varrella ja luonnonkukkia kasvaa villinä joka paikassa. Sisällä säilössä olevat lelut tuovat mieleen muistoja, jotka ovat jo melkein unohtuneet. Äidin tavarat saavat olon haikeaksi, ja tutkimalla niitä opin aina jotain uutta äidistäni ihmisenä, vaikkakin liian myöhään. Tänään lueskelimme äidin vanhoja kalentereita, ja ne toivat uudenlaisen kuvan isän ja äidin suhteesta sekä siitä, miten kiireinen äiti oikeasti koko ajan oli (äitini kirjoitti kalentereihinsa asioita aika tarkkaan).
Kattotiilien maalaaminen on mukavaa puuhaa. Ajatusten voi antaa virrata vapaasti ja samalla jutella ja vitsailla siskojen kanssa. Vain paarmat ja muut ötökät häiritsevät vähän liikaakin. Tänään maalasimme yli 400 kattotiiltä. Miekin käytän ensimmäistä kertaa opiskelijahaalareitani, tosin remonttihaalareina :D Ensi kesänä saamme toivottavasti kattoremontin valmiiksi, ja seuraavana on vuorossa seinien maalaaminen. Maltan tuskin odottaa, että näen lopputuloksen. Saman innon kun löytäisin laihdutukseenkin. Illalla katsottiin pikkusiskojen kanssa vielä Taistelutovereita (yksi lempisarjoistani) ja syötiin karkkia (ei hyvä).
Kuvia sieltä, missä joskus elettiin:
 |
| Entinen kotitie. Tuon oikealla olevan ison kuusen juurelle ripoteltiin äitin tuhkat melkein 6 vuotta sitten. |
 |
| Talon pääty. |
 |
| Liian iso talo, kun ei mahtunu kuvaan kunnolla :D |
Ensi viikko on täynnä tekemistä, mutta yritän tulla tänne kertomaan tarkemmin kaikesta, mitä on suunnitteilla. Hyvää yötä!
