Pientä vaakapelkoa ja couscous-salaattia

Eilen illalla jo jännitin tämänaamuista vaa'alla käymistä. Pudotusta oli onneksi tapahtunut, tosin vain -100g. Pelkäsin päinvastaista. Paino on nyt siis 80,8kg. Tällä viikolla se tosin kävi alempanakin, joten vähän harmittaa tuo nousu. Pari viime päivää on mennyt syömisten suhteen vähän huonosti. En ole ehtinyt syömään säännöllisesti ja annoskootkin ovat olleet tavallista suurempia. En osaa syödä totutulla rytmilläni silloin kun on vieraita tai kun on paljon menoa. Pikkusiskoni A on ollut oikeastaan koko viikonlopun minun luonani <3 Olisin pystynyt noudattamaan ruokailurytmiäni ja pienempiä annoskokoja siitä huolimatta. Näin perjantaina hyvää ystävääni pitkästä aikaa - kahvilassa. Siitä se sitten lähti. Jostain syystä piti sitten ottaa juustokakun pala sen savulohileivän lisäksi. Eikä oikeastaan tehnyt mieli, mutta ostin silti. Koko päivän sitten olo tuntui ihan turvonneelta. Päiväruuan syöminen meni jonnekin seitsemän hujakoille, kun kävimme ensin kaverin ja sitten pikkusiskon kanssa kiertelemässä kaupungilla. Kotiin päästyäni tein A:n kanssa couscous-salaattia, jota tuli syötyä enemmän kuin olisi pitänyt. Salaattia tehtiin aika iso annos, joten vasta tänään saatiin se syötyä loppuun. 

Eilen aamu lähti ihan hyvin käyntiin. Söin pari palaa paahtoleipää (sellaista kaurasysteemiä, jossa on pellavansiemeniä - ainut paahtoleipä mitä syön) maapähkinävoilla ja banaanilla, appelsiinilohkoja ja join vihreää teetä. Sitten katsottiin A:n kanssa leffaa, kunnes veljeni soitti ja pyysi mukaan ulkoiluretkelle perheensä kanssa. Käytiin yhteensä kolmisen tuntia kävelemässä järven jäällä ja välissä oli makkaranpaistoa. Söin kaksi nakkia, yhden tavallisen ja yhden chorizon. Ja ne oikeastaan ällöttivät minua rasvaisuudellaan ja maullaan, mutta muutakaan ei ollut tarjolla ja energiaa kävelyyn piti saada. Alkumatkan jäälle ja jään päällä vedin veljenpoikaani pulkassa ja sain liikuttua itselleni kunnon hien pintaan. Huomasin kuitenkin sen, että jaksan paljon paremmin kuin ennen. Yleensä olen ollut meidän porukasta se, joka pitää perää, koska en jaksa kävellä niin nopeasti muut. Eilen olin kuitenkin se, joka käveli edellä veljenpoikaa pulkassa vetäen, ja välillä piti pysähtyä odottamaan muita :D Retkeilyn jälkeen kävelimme siskoni luo kahveille (jota mie en juonut, tietenkään), ja siellä söin vähän makaroonilaatikkoa. Kotona söin couscous-salaattia aika ison annoksen ja illalla lääkkeen jälkeen pari appelsiinilohkoa ja teetä. Suunnittelemani juoksulenkin jätin eilen väliin, kun olin niin väsynyt retken jälkeen. Joku ulkoilmamyrkytys tai jotain :D Tämänaamuisesta aamupalasta en taida edes kertoa muuta kuin että se sisälsi edelleen couscous-salaattia, paahtoleipää ja smoothieta - ja kaikkia niitä ihan liikaa. Näiden parin huonon päivän ansiosta olo on turvonnut ja lihava. Tänään pitäisi kyllä kerätä jostain energiaa, että kävisin  juoksemassa. Toivottavasti onnistun. Olo on jo valmiiksi kuin lahnalla ja A:n hiuksetkin pitäisi värjätä tänään. Viimeistään huomenna pakotan itseni juoksulenkille, koska tiedän miten hyvä olo siitä tulee.

Olen todella lähellä ensimmäistä välitavoitettani (tosin syksyllä olin vielä lähempänä, mutta lihotin itseni uudestaan). Jos viime päivät olisivat menneet kuten tavallisesti syömisten suhteen, olisin vielä lähempänä tai. Mutta turha jossitella. Tehty mikä tehty. Nyt voin vaan yrittää oppia virheistäni, eikä tilanne nyt niin huono ole, kun pudotusta kuitenkin tapahtui. Vaikkakin sitten pientä. Ensi sunnuntaina en muuten taida vaa'alle päästäkään, sillä lähden perjantaina 5-vuotiaan veljenpoikani kanssa kahdestaan Etelä-Suomeen reissulle. Vaa'alla käyn siinä tapauksessa, jos sellainen siskoltani löytyy. Tosin jotenkin vierastan ajatusta, että kävisin jollain muulla vaa'alla kuin omallani. Olen jo ihan innoissani matkasta, mutta samalla vähän jännittää, tuleeko veljenpojalle hirveä koti-ikävä, kun ei ole pitkiä aikoja ollut poissa kotoa ilman vanhempia. Vielä tässä vaiheessa hän on kuitenkin hirveän innoissaan ja laskee päiviä lähtöön. Mie rakastan sitä pikkuipanaa ja näen jo kauhukuvia siitä, miten sille sattuu jotain miun hoivissa. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin. Mietin jo, että ottaisin lenkkeilyvaatteet mukaan, mutta saa nähdä mahtuuko laukkuun. Veljenpoikani on onneksi tosi liikunnallinen ja rakastaa ulkoilmaa, joten hänen kanssaan tulee varmasti käytyä ulkoilemassa. Ja olen kyllä aika varma, että se saa miut väsytettyä ihan täysin matkan aikana :D

Tässä on  muuten  sen couscous-salaatin ohje, jonka saa poimia jos kiinnostaa. Se on yks miun lempiruuista ja kehittelin sen oikeastaan itse joskus 1,5 vuotta sitten. Tästä siis tulee siis aika iso annos, sellanen iso kulhollinen, jonka syömiseen yksin menee kyllä useampi päivä. Paitsi jos tekee kuin minä ja syö sitä tyyliin joka aterialla ja aina liikaa. 

Kana-couscous -salaatti:

• täysjyväcouscousia (teen yleensä ohjeen mukaan, 3 desiä couscousta ja 3 desiä vettä, maustamiseen käytän kasvisliemikuution)
• hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita n. 500-600g
• punasipulia (hienonnettuna)
• kurkkua (kuutioina, miulla menee yleensä kokonainen kurkku)
• tomaattia (kuutioituna, suurimman osan nesteestä valutan yleensä pois ettei salaatista tule liian vetistä)
• ruukku jääsalaattia (revittynä itsestä mukavan kokoisiksi paloiksi)
• sitruunan mehua

Valmista couscous ohjeen mukaan ja paista broilerinfileesuikaleet pannulla. Sekoita keskenään ja laita vesihauteeseen jäähtymään. Hienonna sipuli ja sekoita se couscousbroilerisekoitukseen. Kuutioi kurkku ja tomaatit sekä revi jääsalaatti sopiviksi paloiksi. Sekoita ainekset. Lisää sitruunamehua oman maun mukaan.

Toivottavasti ohjeesta saa jotain tolkkua :D Ja aina kannattaa tietysti kysyä, jos jäi jotain epäselväksi :)

Tahdosta riippumaton laiskottelupäivä

Olisin halunnut tänään juoksemaan. Olin jo menossakin, kunnes mittasin kuumeen. Varsinaista kuumetta ei oikeastaan ole (miulla ei ole ikinä), mutta sen verran lämpöä, että vuoroin paleltaa ja vuoroin olen tulessa. Periaatteessa olisin ehkä voinutkin mennä juoksemaan, mutta en uskaltanut ottaa riskiä, että sairastun pahemmin ja sitten on taas pitkä tauko juoksemisessa. Kävin eilen avantouimassa ja palelin sen jälkeen koko illan ja osan yöstä, joten elimistö ei varmaan tällä kertaa siitä tykännyt. En pessyt hiuksiakaan eilen avantouimapaikan saunassa hikoilun jälkeen, koska olin suunnitellut meneväni tänään sinne juoksulenkille. Tänään kävin yli tunnin lenkillä ystävän ja hänen koiriensa kanssa, ja sen jälkeen palelin varmaan kaksi tuntia, vaikkei pakkasta ollut juuri nimeksikään. Sen jälkeen on tullut vaan löhöiltyä sohvalla draamaa katsoen. Sain sen onneksi loppuun, joten voin nyt keskittyä taas muihin asioihin, ellen sitten aloita uutta katsomaan :D Harmittaa ja ärsyttää, koska olin tiistain juoksulenkin jälkeen niin fiiliksissä ja olisin halunnut päästä tänäänkin irrottelemaan. 

Nyt on kyllä pakko vähän hehkuttaa tätä painon putoamista. Eilen kävin vaa'alla (käyn nykyään VAIN joka toinen päivä, en enää joka päivä), ja sen mukaan olisi nyt tammikuun alusta lähes viisi kiloa pudonnut. Ei sitä itse peilistä huomaa, mutta joistakin vaatteista. Ulkoilutakki menee vaivatta kiinni ja siihen jää jopa vähän tilaakin. Vielä muutama viikko sitten se pingotti mahan kohdalta. Ruokavalio siis toimii, ja olen tosi iloinen, että paino tippuu eikä enää turvota. Tosin välillä mietin, että tippuuko se liian nopeasti, koska en halua että hirveät määrät löysää nahkaa jää roikkumaan joka puolelta. Vaikka ei tuo minun pudotustahti ihan niin hurja kyllä ole. Varsinaisesti en ole mitään sellaista tavoitetta asettanut, että kuinka paljon viikossa pitäisi painoa lähteä. Tässä vaiheessa minulle on pääasia, että se laskee, eikä nouse. Myöhemmin pitäisi varmaan miettiä sitä tavoitettakin, että kuinka paljon haluan puolessa vuodessa/vuodessa painoa putoavan. Sitten pitäis myös miettiä, miten tavoitteen saavutan. 

Naamasta sen näkee

Nimittäin sen, että herkkuja on tullut syötyä. Naamaa koristaa suorastaan ihastuttava määrä finnejä. Kiitos tästä kuuluu lähinnä sipseille. Onneksi ruotuun palaaminen on onnistunut yllättävän kivuttomasti. Johtuu tosin varmaan myös siitä, että rahaa ei ole oikeastaan yhtään ja on syötävä sitä, mitä kaapista löytyy. Ja kaapeista löytyy onneksi lähinnä terveellistä ruokaa. Toisaalta tein myös vahvan päätöksen, että palaan ruotuun heti, kun herkut ovat loppuneet. Päätöksestä lipsuminen olisi ollut itseni pettämistä. Olen ihmeissäni ja onnellinen, ettei mässäilyllä ollut vaikutusta painoon,  vaikka sanotaankin, ettei yksi huono ateria tee ihmistä lihavaksi. Minulla kun niitä huonoja aterioita oli paljon useampi kuin yksi. Olen siis palannut normaaliin syömisrytmiin ja terveellisempään ruokavalioon. On aika lopettaa pitkähkö hiljaiselo. 

Tämä hiljaisempi tahti kirjoittelun suhteen johtuu oikeastaan siitä, että olen nykyään siinä psykoterapiassa. Vaikka terapiassa käsittelen ihan muita asioita kuin elämänmuutosta, se vie niin paljon voimavaroja, ettei sitten aina jaksa vuodattaa blogiin muita juttuja. Oikeastaan on ihme, miten olen jaksanut noudattaa uutta ruokavaliota ja -rytmiä näinkin pitkään. Yleensä lopetan parin viikon jälkeen, kun ei jaksa enää huvittaa. Ja nyt on kuitenkin menossa aika rankka aika tuon terapian, opinnäytetyön ja rahattomuusstressin takia. Johtuu tämä hiljainen kausi kyllä myös siitäkin, että olen vaihteeksi täysin koukussa yhteen korealaiseen draamaan :D Yritän kuitenkin nyt alkaa taas kirjoittaa useammin ja toivon, että pystyn siten tsemppaamaan myös muita elämänmuutoksessa :) Tosin nämä miun kirjoitukset on aina ihan sekavia hölpötyksiä, mutta toivotaan, että lukijani saavat näistä jotain irti.

Suurin syy siihen, että olen jatkanut näin pitkälle (siis kuukauden, vau mikä "saavutus") on se, että oloni on todella hyvä nyt. Ei turvota oikeastaan ollenkaan, paitsi menkkojen aikaan. Hyvin usein kärsin myös oudoista mahakivuista ja mahan sekaisuudesta, mutta nekin ovat hävinneet kokonaan. Itsetuntoni on parempi, tunnen itseni paremman näköiseksi, vaikka suurta muutosta ei ole vielä tapahtunutkaan. Ja mikä parasta, paino laskee :) Pari viikkoa sitten sain flunssan ja pelkäsin, että pilaa koko homman. En päässyt juoksemaan, mutta pystyin onneksi syömään oikein. Pelkkä ulkona käveleminenkin oli hirveää, minulla kun sattuu flunssan aikaan ulkoilma nenän alueelle ihan kauheasti. Poskiontelot on tulessa ja ahdistava tunne nenässä. Eilen kävin ensimmäistä kertaa pariin viikkoon juoksemassa, kun ei ole muuta kuin pieni nuha jäljellä. Edelleen sattui vähän nenään ja koko ajan piti niistää, mutta se ei haitannut. Olin päättänyt taas, että aloitan tauon jälkeen vähän rauhallisemmin, mutta en loppujen lopuksi pystynyt. Juokseminen tuntui niin hyvältä, jalat veivät eteenpäin, eikä pää antanut jäädä kävelemään. 

Nyt seuraa tunnustus: olen rakastunut! Olen rakastunut juoksemiseen, rakastan sitä vauhtia (joka on kyllä miulla vielä aika hidas), rakastan euforista tunnetta, jonka se minulle antaa. Kun juoksen, tuntuu kuin voisin valloittaa koko maailman, kuin olisin supernainen, joka pystyy kaikkeen. Ihan kuin takanani olisi joku, joka työntäisi minua eteenpäin, eikä anna pysähtyä tai hidastaa. Tai kuin olisin saanut siivet, ei sellaiset painavat vaan kevyet, jotka nostavat minut hieman ylös maasta niin, ettei jalkani kosketa tietä.

Tämä oli vielä pakko lisätä loppuun. En voi olla nauramatta joka kerta, kun näen tämän :D

Synttäriviikonloppu ja tunnustus :)

Huomenna vanhenen jälleen vuodella ja luvassa on isot bileet, vaikkei mistään merkittävästä ikävuodesta olekaan kysymys. Tänä viikonloppuna en välitä herkkulakoista tai muista, vaan aion herkutella sydämeni kyllyydestä. Ehkä vähän typerää sabotoida omaa laihtumista, mutta en aio välittää siitäkään. Huomenna on minun päiväni ja aion nauttia siitä. Tänään leivon huomiselle Sacherkakun Kinuskikissan ohjeilla. Toivottavasti onnistuu! Muuten juhlimme nyyttäriperiaatteella, koska minulla ei köyhänä opiskelijana ole rahaa. Varsinkaan nyt, kun Kela ei enää maksa opintotukea. Harjoitusaineenkin sain vihdoin palautettua, joten voin viikonlopun ajan ottaa rennosti. Huomenna aion ottaa  ilon irti elämästä, viettää aikaa hyvässä seurassa ja käydä kaupungin yöelämässä. Viikonloppu onkin hyvä päättää pikkusiskojen kanssa pidettävään leffailtaan sunnuntaina <3 Ai niin, sain muuten Kelalta myönteisen päätöksen psykoterapiaan, joten nyt on muutenkin syytä juhlia. Vaikka kaikki olivat varmoja, että myönteisen päätöksen saan, oli minulla silti pieni huoli siitä, kuinka käy.

Koska viikonlopusta on tulossa herkuttelupainotteinen, en varmaankaan kirjaa tänne sunnuntain painoa, jos nyt ylipäätään vaa'alla käyn. Paitsi jos lukema on jostain käsittämättömästä syystä pienempi ;) Pitää katsoa sunnuntaina mikä on tilanne, mutta varma on se, että paino pompsahtaa ylöspäin. Synttäreiden herkutelun jälkeen on kuitenkin hyvä jatkaa herkkulakkoa, ja aika kivuttomasti on tähänkin asti mennyt. Mitään herkkuja en ole itselleni ostanut, mutta olen saattanut pari karkkia ottaa, jos joku tarjoaa. Eilen vaaka näytti 81,4 kg, saa nähdä, mitä sen näyttää viikon päästä. Syömisten suhteen tämä viikko on mennyt vähän hassust, kun olen joutunut opiskelun takia harrastamaan maakuntamatkailua, eikä säännölliselle syömiselle ole oikein löytynyt aikaa. Lounaaksi on usein tullut syötyä vain appelsiini tai banaani. Nyt haastattelukierrokset ovat kuitenkin toistaiseksi ohi, joten voi taas keskittyä säännölliseen ruokailurytmiin. Juoksemaankaan en ole viikkoon päässyt. Ensin oli kiirettä harjoitusaineen kanssa, ja tällä viikolla iski sitten flunssa. Toivottavasti menisi pian ohi, että pääsen taas lenkkipolkuja kuluttamaan.

Ja nyt sitten tunnustukseen, jonka sain sekä Mariannilta että J.B:ltä. Kiitos paljon, olen erittäin otettu! <3 Tunnustus jaetaan melko uusille blogeille, joilla on alle 200 lukijaa, ja joista lukija itse pitää mahdottoman paljon :)

Kaikki miun lemppariblogit ovat tainneet tämän jo saada, joten olen tylsä, enkä jaa tätä :( Mutta näin niinkuin ylipäätään rakastan kaikkia blogeja, joita luen!