Idiootin alkuviikko

Hei, olen Cherrie, ja olen idiootti. Perjantaina pitää palauttaa kymmensivuinen harjoitusaine, enkä ole vielä edes aloittanut kirjoittamaan. Ja tämähän on siis tavallista minulle. Kaikki pitää jättää viimetippaan ja sitten panikoida hulluna koko ajan. Sen sijaan, että oikeasti kirjoittaisin ja vähentäisin siten paniikkiani, haluan tietenkin käydä juoksemassa ja jumpata. Ja nytkin pitää sitten blogiakin kirjoitella. Tämä muutaman päivän hiljaiselo on siis johtunut täysin siitä, että olen ollut kirjottavinani harjoitusainetta. Tosiasiassa olen lenkkeillyt, käynyt kaupungilla etsiskelemässä käsipainoja, auttanut kaveria muuttamaan akvaarion kilpikonnineen paikasta toiseen, käynyt leffassa, jumpannut, löhönnyt ja surffaillut netissä. Joka kerta panikoidessani jotain koulutehtävää päätän, että seuraavan tehtävän tekemisen aloitan hyvissä ajoin, mutta en kuitenkaan koskaan opi virheistäni. 

Nyt asiaan eli elämäntapamuutokseen. Toissaviikosta pudotusta oli siis tullut 700 grammaa, mikä mielestäni oli ihan hyvä. En halua pudottaa painoa hirveän nopeasti,  mutta toisaalta olen hirveän kärsimätön ja haluaisin, että laihtuisin heti. Käyn vaa'alla joka päivä - tapa, josta minun pitäisi päästä eroon - ja tänään paino oli puoli kiloa vähemmän kuin sunnuntain punnituksessa. Painoa siis lähtee koko ajan. Pelkään, että syön liian vähän. Syön viisi kertaa päivässä, mutta kaloritarpeeni ei varmaan siltikään täyty. Toisaalta en varmaan jaksaisi edes syödä enempää. Jos käyn lenkillä tai liikun muuten, tulee syötyä vähän enemmän. Olen huomannut kolmen tunnin ruokailuvälin olevan minulle sopiva. Pieni nälkä ehtii jo tulla, mutta ei niin iso, että tulisi ahmittua hirveitä määriä ruokaa. Yritän syödä paljon kasviksia, hedelmiä, marjoja ja proteiinia, hiilihydraatteja saan lisäksi täysjyväleivästä ja lähinnä tummasta riisistä sekä kaurapuurosta. Leivän päälle en nykyään laita rasvaa, leikkeleitä tai juustoa, vaan uutta suosikkiani maapähkinälevitettä. Kaikkein parasta on täysjyväpaahtoleipä maapähkinälevitteellä ja banaanilla <3

Olen koukussa fitblr -sivuihin, ja selailen niitä koko ajan. Etsin vinkkejä terveelliseen syömiseen ja liikkumiseen ja saan sivustoilta hurjasti motivaatiota. Useimmat blogissani käyttämäni kuvat ovat itseasiassa juuri näiltä sivustoilta. Voisin roikkua koko päivän netissä selailemassa sivuja. Ja aika usein tulee monet tunnit roikuttuakin. Fit tumblr on paikka, josta löysin tavoitteeni sille, miltä haluan näyttää elämänmuutosprosessini lopuksi, terveeltä ja vahvalta. Nyt minun täytyy ryhdistäytyä ja alkaa kirjoittamaan sitä, mitä minun pitäisi olla kirjoittamassa. Tänään en salli itselleni edes juoksulenkkiä. Olkoon se rangaistuksena siitä, etten aloittanut aikaisemmin :((

Surua ja päättäväisyyttä

Kroppani luulee, että nyt on taas menkkojen aika, vaikka e-pilleriliuska on vielä pahasti kesken. Menkat siis tosiaan alkoivat eilen täysin yllättäen. Pitää muistaa ottaa se huomioon huomisessa punnituksessa. Ärsyttää... Pillereissäni ei varmaankaan ole tarpeeksi hormonia kokoiselleni ihmiselle, sillä näin on käynyt joskus aikaisemminkin. Mietin jo, että aloitan seuraavan liuskan suoraan pitämättä välipäiviä, mutta luultavasti menkat tulevat silti silloinkin. Ja pahoin pelkään, että ne ovat juuri kahden viikon kuluttua, kun minulla on synttärit. En haluaisi näyttää synttäribileissäni turvonneelta pallolta.

Tänään pitäisi lähteä kaupungin yöelämää tarkastamaan kavereiden kanssa. En oikeastaan jaksaisi lähteä. Eilisen terapian jälkeen on ollut jotenkin todella surullinen ja väsynyt olo ja opinnäytetyökin stressaa. Laitoin juuri kaverille viestiä, että olen tänään vesilinjalla jo ihan siitäkin syystä, että haluan säästää rahaa. Toiseksi epäilen vahvasti, että niistä tulisi itkukännit. En halua mitään ylimääräistä paskaa tällä hetkellä elimistööni. Haluan aamulla voida fyysisesti hyvin, että voin käydä juoksemassa ja/tai harrastaa muutakin liikuntaa. Kävin tänään etsiskelemässä käsipainoja Anttilasta, mutta siellä oli vain kilon painoja. Haluan myöskin olla huomenna vähän aikaansaavampi, etenkin opparin suhteen (jota en siis ole aloittanut vieläkään). Tänään on ollut hyvin vetämätön olo, mutta kävin kuitenkin muutaman kilometrin kävelemässä kaverin kanssa. Väsymys johtuu varmasti suuresti siitä, että äidin kuolema ja lapsuus pyörivät mielessä eilisen terapian jälkeen. Parina viime yönä olen nähnyt äidistä unta, ja viime yönä heräsin siihen, että itkin. Onneksi seuraava terapiakerta on jo maanantaina, että pääsen puhumaan unestani. Terapiassa olen puhunut asioista, joista en ole kertonut koskaan kenellekään, ja se on tuntunut aika vapauttavalta. Mutta vie se kyllä voimiakin, ja ajatukset jäävät helposti pyörimään mieleen. 

Juoksemassa ei ole tullut käytyä tiistain jälkeen. Aioin käydä joko torstaina tai perjantaina, mutta tänne päätti paukahtaa melkein kolmenkymmenen asteen pakkaset. Siispä en ulkona tehnyt mitään muuta kuin pakolliset kävelyt. Tänään taas pyrytti tuskaisen paljon jäätävää lunta, ja jo pelkkä kävely oli tuskaista. Toivottavasti huomenna sinne jo pääsee juoksemaan. Selityksiä, tekosyitä :D Olen tässä parina päivänä miettinyt tätä elämänmuutosprosessia, ja tiedän vihdoin mitä tältä kaikelta oikeasti haluan. Ensinnäkin haluan olla terve ja tuntea oloni hyväksi. Toiseksi, en halua olla oikeastaan laiha, haluan ennemminkin olla hyvässä kunnossa. Haluan olla vahva. Laihtuminen tulee siinä vain plussana. Tiedän, että se vaatii liikunnan lisäämistä huomattavasti, mutta en aio nyt heti rykäistä itselleni hirveää liikuntabuumia. Haluan edetä rauhallisesti ja lisätä liikuntaa koko ajan pikkuhiljaa, etten heti ahdistu ja kyllästy hirveään rehkimiseen. Oikeastaan tiedän, että jos etenen tässä asiassa oikein, jään koukkuun liikkumiseen. Nyt jo odotan innoissani, että saisin käsipainot ja pääsisin kuntoilemaan. Toivottavasti tämä innostus kestää pidempään kuin pari viikkoa. Lihaksissa tuntuva kipu raskaan liikunnan jälkeisenä päivänä on yksi ihanimmista tunteista maailmassa. Salille en aio mennä, koska se maksaa liikaa ja muutenkin haluan yleensä aina liikkua omassa rauhassa. En aio kasvattaa itselleni muskeleita, eikä niitä onneksi kovin helposti saa edes kasvatettua. Haluan olla vahva, kiinteä ja itsevarma.

Haaste

Sain Amandalta (kiitos!) haasteen, jonka säännöt ovat seuraavat:  
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1. Soitin kymmenen vuotta pianoa ja lauloin kuusi vuotta kuorossa, kunnes muutin nykyiselle paikkakunnalle.

2. Kuoron ja nykyisen koulutusohjelmani ansiosta olen päässyt matkustelemaan paljon. Olen käynyt Unkarissa, Skotlannissa, Virossa, Pariisissa, Pietarissa, Kroatiassa ja Montenegrossa. Viime vuonna asuin kaksi kuukautta Espanjassa. Pienenä matkustelin perheen kanssa Norjassa ja Ruotsissa, mutta niistä matkoista en muista juuri mitään.

3. Pidän todella paljon leipomisesta, ja siitä tuoksusta, jonka se tuo tullessaan. Nykyään tosin leivon todella harvoin.

4. Haluaisin harrastaa ratsastusta, mutta se on ihan liian kallista.

5. Haaveenani on omistaa joskus kartano, ja olemme isäni kanssa jo miettineet, millainen siitä tulisi :D

6. Olen ollut oikeastaan pullukka koko ikäni tai ainakin 6-vuotiaasta lähtien.

7. Olen tähän mennessä kokenut ehkä enemmän kuin moni joutuu kokemaan koko elämänsä aikana. Se on tehnyt minusta vahvan, mutta toisaalta tuonut mukanaan masennuksen.

8. Olen pitkään kuvitellut olevani vartaloltani tasapaksu, mutta tänään otetuista kuvista näin totuuden. Olen enemmänkin omena.

9. En ole hirveän siisti ihminen, mutta keittiön sotkuisuudella on suora vaikutus mielialaani. Jos keittiö on täynnä likaisia astioita, olen kiukkuinen kuin ampiainen.

10. Saan usein kummastuneita katseita osakseni kaupungilla, sillä veljeni lapset kutsuvat minua Teuvoksi :D Rakastan niitä muksuja hirmuisesti <3

11. Olen todella huono pitämään ihmisiin yhteyttä. On suoranainen ihme, että olen onnistunut pitämään ystäväni.

Amandan esittämät kysymykset:

1. Oletko erityisen lahjakas tai taitava jossain asiassa? 

En koe itseäni erityisen lahjakkaaksi tai taitavaksi ihmiseksi. Aika usein kuitenkin onnistun tekemissäni asioissa. Jes, nyt keksin! Olen hyvä vaistoamaan seurassani olevien ihmisten mielialat.

2. Oletko erityisen huono jossain asiassa?  

Olen erityisen huono olemaan itsekäs. Vihaan itsekkyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta, mutta minun pitäisi itseni takia opetella itsekkäämmäksi. Olen myös huono riitelemään, ja vältän kiistoja viimeiseen asti. En ole varmaan ikinä kunnolla riidellyt.

3. Millainen on mielestäsi täydellinen naisvartalo? Voit laittaa kuvankin, jos sellainen netin syövereistä löytyy.

Naisellisen kurvikas, mutta vahva vartalo. Tissit ja perse pitää olla, aidot tietenkin.

4. Jos sinun pitäisi elää viikon ajan miehen ruumiissa, niin mitä kaikkea tekisit?

Pelkään pahoin, että räpeltäisin vehkeitäni jatkuvasti. Ja varmaan lumoaisin naiset sillä, että ymmärtäisin heidän sielunelämäänsä.

5. Miten kuvailisit itseäsi lyhyesti (ulkonäköä ja luonnetta)?

Minulla on aidot vaaleat hiukset ja aika nätti naama, kiitos hyvin geenien, vartalo onkin pelkkä katastrofi. Luonteeltani olen vähän sekoitus kaikkea, rauhallinen, hiljainen, mutta sosiaalinen, ujo, sekopäinen, herkkä (itken ja varsinkin nauran helposti).

6. Miten muut ihmiset (esim. työkaverit tai ystävät) kuvailisivat sinua?

Rauhallinen, iloinen, viaton, tylsä :D Monesti olen kuullut sanottavan, että minulla on ihana nauru ja kaunis ääni. Jotkut väittävät minun olevan muutenkin kaunis. Pyhpah.

7. Oletko yllättynyt itseesi laihdutus/elämänmuutosprojektin myötä? Mikä asia on ollut yllätys? 

Oikeastaan se on yllättänyt, miten helppoa terveellisesti syöminen on minulle ollut. Olen oikea sokerihiiri, mutta olen pärjännyt ilman mielihaluja oikeastaan todella hyvin. Myös se on yllättänyt, miten nopeasti kuntoni on kasvanut lyhyessä ajassa.

8. Voisitko osallistua johonkin tosi-tv-ohjelmaan? 

En oikein usko. En oikeastaan hirveästi pidä tosi-tv-ohjelmista.

9. Oletko enemmän suunnittelija vai spontaani?

Varmaan vähän molempia, mutta enemmän suunnittelija.

10. Luetko jotain blogia, jonka kirjoittajaa ihailet? Jos, niin mistä syystä?

Kyllä. Ihailen blogin kirjoittajaa ihmisenä ja ystävänä. Ihailen sitä, miten paljon hän on saavuttanut lyhyessä ajassa.

11. Onko sinulla omituisia tapoja? Tunnusta!

Ainut, mikä tulee mieleen, on se, että teen tyhmiä ilmeitä itselleni peilin edessä. Ja sitten nauran, kun näytän niin idiootilta. Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset :D


Tässä on nyt minun omat kysymykseni seuraaville bloggareille, jotka haastan: Mariann, Brego ja 100 kilon keijukainen.

1. Mikä on kaunein kohteliaisuus, jonka olet kuullut?
2. Oletko addiktoitunut johonkin? Mihin?
3. Mikä on ollut haastavinta elämäntapamuutoksessasi?
4. Mihin kaupunkiin tai maahan haluaisit ehdottomasti matkustaa, ja miksi?
5. Mikä on suurin pelkosi?
6. Mikä on/mitkä ovat lempivaatteesi?
7. Mistä pidät eniten kaupungissa/kunnassa, jossa asut?
8. Mikä on lempikirjasi tai -elokuvasi?
9. Keneen julkisuuden henkilöön haluaisit tutustua?
10. Millaisen tatuoinnin ottaisit, jos haluaisit ja voisit?
11. Onko olemassa jokin tuoksu, josta pidät erityisen paljon? Jos on, niin mikä?

Muutoksia

Jokainen päivä on erilainen. Vaikka kuinka tekisi suunnitelmia, ne saattaa aina yllättäen muuttua. Ja niistä muutoksista yleensä päätän minä. Tämä päivä ei mennyt ihan niinkuin suunnittelin, mutta silti minulla on hyvä olla, vaikka tiedän ettei tänään raskasta liikuntaa harrasteta. Kävin tänään nimittäin verenluovutuksessa, täysin extempore. Ei minulle kyllä ikinä mitään huimausta tai huonoa oloa luovuttamisesta tule, mutta olen kuitenkin noudattanut ohjetta, jonka mukaan raskasta liikuntaa ei saa luovutuksen jälkeen harrastaa. Päivän hyvä työ on kuitenkin tehty, ja ennen luovutusta tuli onneksi käytyä lenkillä ja käveltyä koululle ja takaisin, niin olen vähän liikuntaakin saanut. Koulullekin siis selvittiin, mutta oikeastaan käytiin vaan syömässä ja koneella roikuttiin vaan facebookissa :D Ei hirveesti yllättäny :D Olin suunnitellut, että kokeilen sitä pilatesta vihdoin tänään, mutta oman päätökseni takia en voinut. On tullut kuitenkin syötyä ehkä vähemmän tänään, koska ei ole tarvinnut energiaa kuntoiluun. Ääh, kirjotan hirveen sekavasti :D

Ei oikeastaan vieläkään ole ollut mitään hirveitä mielitekoja, lähinnä varmaan siksi, että terveellisesti syöminen tuo minulle niin hyvän olon. Minä tykkään syödä terveellisesti. Harmi vaan, kun se on niin hiton kallista. Tai sittenn en vaan osaa. Ja oikeastaan mielitekoni liittyvät vain marjoihin. Minun tekee ihan hirveästi mieli mustikoita! Itselläni niitä ei ole, joten ne olisi pakko ostaa kaupasta. Liian kallista...Vihanneksetkin on tähän vuodenaikaan hirveän hinnakkaita. Mietin vain koko ajan, miten hyviltä mustikat maistuisivat rahkan tai puuron seassa. Nams :) Käyttääkö kukaan teistä muuten maapähkinävoita? Hirmu monet hehkuttaa sitä maasta taivaisiin ja olen nyt itsekin ruvennut miettimään, että ostaisin. Se kyllä vasta kallista onkin.

Huomenna aamulla aloitan Callaneticsin. Olin jo kirjoittamassa, että "ajattelin aloittaa", mutta sitten tajusin, että ajattelen ihan liikaa sen sijaan, että oikeasti tekisin. Vähän jänskättää kyllä, että osaanko tehdä ne liikkeet oikein. Tai että tajuanko niitä ohjeita ylipäätänsä ollenkaan. Toivottavasti se nyt jotenkin sujuu, koska haluaisin muokata vartaloani. Esimerkiksi olisi kiva, jos tämä perse ei roikkuisi tuolla lattiassa asti, tai tissit. Alleistakin olisi äärimmäisen mukavaa päästä eroon. Ja mahanröllykälle ehdottomasti kyytiä! Jännästi kyllä itsetunto on aika korkealla, vaikka mitään muutoksia ei olekaan vielä tapahtunut. Jotenkin jo se, että liikun, saa minut tuntemaan itseni hyvännäköiseksi. Vaikka tämä maha vielä tursottaakin. Ja juuri tuo hyvä olo motivoi minua. En halua sen häviävän. Huomenna voisin yrittää keretä ottaa itsestäni aloituskuvat ja -mitat, ja lisätä ne tänne. Tosin pitää ensin katsoa jostain, mistä kohdin tarkalleen ne mitat otetaan :D Haluan ottaa ne ihan itsenikin takia. Pitkiin aikoihin en ole ollut kuvissa, joissa vartaloni näkyisi kokonaan, koska no...olen omasta mielestäni ällöttävä läski. Ei näissä ihroissa ole mitään niin kaunista, että niitä pitäisi kuvata. Mutta sen hirveyden näkeminen itse ainakin motivoisi minua pysymään elämänmuutoksessani. Odotan jo sitä päivää, kun voin verrata ennen ja jälkeen -kuvia ja miettiä, etten ikinä halua palata takaisin siihen aikaan, kun voin huonosti sekä henkisesti että fyysisesti.

Ai niin. Mie kävin eilen juoksemassa kaikki paskat ajatukset pois, ja tunnen sen nyt lihaksissa <3 Huomenna voisin mennä uudestaan :)

Voi epävarmuus

Tämä päivä ei ole nyt oikein lähtenyt käyntiin. Meidän piti mennä kaverin kanssa yhdeksitoista koululle ja kirjastoon tekemään opinnäytetyöhön liittyviä hommia, mutta ei jaksettu. Samalla oltaisiin voitu "nauttia" kouluruokailusta. Ensin siirrettiin lähtö kahteentoista ja nyt se sitten siirtyi huomiseen :D Mutta huomenna siellä onkin ruokana lohikeittoa <3, joten ei hirveästi haittaa. Yritän kuitenkin saada itseni lähtemään yliopiston kirjastoon etsimään lähdeaineistoa opinnäytetyöhön, koska viime yönä heräsin panikoimaan harjoitusaineen palautusta. Kaupunginkirjastossa pitäisi myös käydä, sillä varasin Callanetics: Aamuin, illoin -kirjan. Olen kuullut aika paljon kehuja Callaneticsista, joten ajattelin nyt itsekin sitä kokeilla. Saanpa ainakin sen kaipaamani jumppaohjelman. Ilman ohjelmaa ei oikein tule tehtyä kunnolla mitään, haahuilen vaan liikkeestä toiseen, enkä niitä liikkeitäkään varmaan tee oikein tai tarpeeksi monta toistoa. Joka paikasta luen, että kuntoilussa on tärkeää poistua omalta mukavuusalueelta, mutta laitan aina stopin päälle. En uskalla vaikka pitäisi, jos haluaa tuloksia. Pelkään, etten pysty hengittämään kunnolla, että minulle tulee huono olo. Enkä aina edes tiedä, mitä pelkään. Ja juuri äsken luin Iltalehdestä artikkelin, että ihmisen pitäisi liikkua yli 9000 askelta päivässä, ja että istuminen lihottaa. Pitäisi seisoa paljon enemmän, mutta mitä seisoessa voi tehdä? Pitäisikö sijoittaa läppäri jonnekin korkealle, että sen edessä olisi pakko seisoa, sen sijaan että röhnötän sohvalla läppäri sylissäni? Ja ehän mie ny koko ajan jaksa seissoo :D

Välillä kyllä tulee mietittyä, että mitä hittoa minä teen täällä. Miksi kirjoitan blogia elämänmuutoksestani, joka kuitenkin johtaa epäonnistumiseen? Jotenkin minulla ei riitä uskoa itseeni, eikä siihen, että pystyisin laihtumaan. Tosiasiassa kuka tahansa pystyy siihen, miksen sitten minäkin. Pystyinhän minä kolmisen vuotta sitten laihtumaan lähes huomaamattani yhdeksästäkymmenestä kilosta kahdeksaankymmeneen, ja jopa sen alle. Voi kun olisin jatkanut silloin laihduttamista, niin ei nyt tarvitsisi pudottaa painoa niin paljon nyt. Toisaalta en silloin ehkä laihtunut täysin terveellisesti, söin vain paljon vähemmän ja yksipuolisesti ja aloitin juoksemisen. Elin lähinnä maksalaatikolla, porkkanoilla ja salaatilla. Ei siitä olisi voinut tehdä elämäntapaa. Juoksemisenkin aloitin vähän huonosti. Joka päivä oli pakko mennä juoksemaan, vaikka penikat olivat älyttömän kipeät. Lopulta en sitten meinannut pystyä edes kävelemään lenkiltä takaisin kotiin. Mutta jos silloin pystyin laihtumaan alle kahdeksankymmenen kilon, miksen pystyisi nytkin? Olen vielä sama ihminen. Mitään suurta fyysistä tai psyykkistä muutosta ei ole tapahtunut. Sabotoin omaa prosessiani, jos en muuten niin ajatusten voimalla, ja sitten valitan, että olen läski, että haluan olla laiha ja kaunis. Ei mitään järkeä. Kai nämä kilot on jonkinlainen suojautumiskeino. Kilojen alle on helppo piilottaa oma minänsä. Vai pelkäänkö vain epäonnistumista niin paljon, etten uskalla edes yrittää?

Tänään lupaan itselleni sen, että menen juoksemaan nämä ajatukset päästäni.

Lahnailuviikonloppu

Jee! Pudotusta viime viikkoon -2 kg! Tosin taitaa olla suurimmaksi osaksi nestettä, mutta pudotus on aina pudotus. Tästä ei ole suunta kuin alaspäin, ainakin painossa. Olen miettinyt, että pitäisi ottaa jonkilaiset aloituskuvat, koska niistä varmaan parhaiten näkee muutoksen. Itse sitä ei peilissä helposti näe. Mitatkin varmaan kannattaisi ottaa. Mutta jotain olen siis osannut tehdä oikein, kun paino on pudonnut.

Viime päivistä ei ole hirveästi kerrottavaa. Perjantaina söin vähän karkkia, koska en ole vielä ollut täysin ehdoton herkkulakon suhteen. En kuitenkaan ostanut niitä itse, söin siskon tarjoamia. Kunnollisen herkkulakon ajattelin aloittaa vasta syntymäpäivieni jälkeen helmikuun alussa. Muutenkin syömiset on koko viikonlopun ajan olleet vähän niin ja näin. Ei minkäänlaista säännöllisyyttä syömisessä, enkä ole tainnut syödä edes tarpeeksi. Toisaalta eilen ei kyllä tarvinnut hirveästi syödäkään, kun pönötin koko päivän neljän seinän sisällä. Vettäkään ei kyllä tullut juotua varmaan litraa enempää.

Tänään pakotin itseni viimein ulos ja lenkille. Ja jaksoin hölkätä/juosta koko noin 4,5 kilometrin matkan kävelemättä välillä! Ja vedin lenkin loppuun vielä pienen spurtin. Tosin kävelen aina lenkin alussa ja lopussa, mutta kuitenkin. Olen joskus hölkännyt pidempiäkin, noin kymmenen kilometrin lenkkejä, mutta  siitä on jo paljon aikaa. Kunto näköjään kohoaa yllättävän nopeasti, koska eihän siitä ole kuin jotain puolitoista viikkoa, kun taas pitkän tauon jälkeen aloitin. Juokseminen tuntui jotenkin tosi hyvältä ja kevyeltä. Yleensä käyn aina valoisaan aikaan lenkillä, mutta tänään lähdin vasta viiden jälkeen. Oli hirmuisen kaunista, kun puut olivat valkoisessa huurteessa ja kaupungin valot heijastuivat joen vielä suliin kohtiin. Yritin pitää ajatukset poissa väsyvistä lihaksista ja keskityin kauniisiin maisemiin ja musiikkiin. Nyt on ihan löysä olo :D Löhöilen vaan sohvalla ja odotan, että illan leffa alkaa. Huomenna kyllä alkaa varmaan paniikki, kun harjoitusaineen palauttamiseen on alle kaksi viikkoa, enkä ole vielä aloittanut. Piti kyllä nyt viikonloppuna aloittaa, mutta sen sijaan vaan lahnailin. Ylläri. Kaikkihan pitää aina jättää viimetippaan. Tällä hetkellä en kuitenkaan jaksa stressata, lenkki toi niin hyvän olon. Vielä kun joku opettaisi, miten oikeasti pitäisi syödä, kun haluaa pudottaa painoa terveellisesti ja kuntoilla samalla. Jumppaohjelmaongelmat ovat toistaiseksi poissa, kun löysin pilates-DVD:n, jonka ostin joskus kirpparilta. En ole vielä kokeillut sitä, mutta varmaan ylihuomenna kokeilen lenkin jälkeen.

Yhyy, en jaksanut käydä kaupassa tänään, eikä aamuksi ole rahkaa :((

Ajatuksia syömisestä ja elämästä

Kaveri lesoili eilen lenkillä, ettei ollut syönyt aamupalaksi kuin mandariinin ja päivän mittaan joi proteiinijuoman, päivällä söi kalaa ja salaattia pienen annoksen. Nälkä pysyi kuulemma hyvin poissa, ja kaverin puheista sai sen kuvan, että minunkin pitäisi elää noin. En sanonut siihen mitään, koska kuitenkin olisi tullut kiista. Olenko minä ihan väärässä, vai kuullostaako tuo määrä oikeasti ihan liian pieneltä? En jaksa uskoa, että itseään nälässä pitämällä loppujen lopuksi saavuttaa mitään. En usko, että minulla olisi enengiaa harrastaa liikuntaa noin vähällä syömisellä. Minusta parempi tapa on syödä terveellisen monipuolisesti, kohtuullisia annoksia tasaisin väliajoin. Minulla se ainakin näyttäisi toimivan. En tietenkään ole mikään laihdutusekspertti, mutta kuvittelen silti toimivani syömisten suhteen paremmin kuin kaverini.

Kävin tänään aamulla taas juoksemassa, hirveässä lumisateessa. Sen jälkeen yritin jotain jumppaamisen tapaista. Pitäisi edelleenkin etsiä joku hyvä jumppaohjelma, jota voi toteuttaa kotona ilman erityisiä lisälaitteita. Suihkun jälkeen lähdin ensimmäiseen terapiaistuntooni. Toinen tapaaminen vain vahvisti fiiliksiäni siitä, että tein oikean valinnan terapeutin suhteen. Ensimmäinen kerta terapiassa meni hyvin, itkinkin. Tajusin nimittäin jossain vaiheessa, että olen koko ikäni tukahduttanut tunteitani ja pitänyt mielipiteeni ominani, jotta kaikilla olisi hyvä mieli. Mielestäni se on surullista. Jos haluan olla onnellinen, minun on varmaan pakko opetella elämään itsekkäämmin.

Toivon todella, että muutaman päivän jatkunut terveellinen elämä jää minulle elämäntavaksi. Dieetteihin en oikein usko, vaan mieluummin opettelen kokonaan uuden elämäntavan. Tähän asti tämä on tuntunut hyvältä, mutta jos tuloksia ei tule, minun pitää miettiä asioita uudestaan. Tällä hetkellä ajattelen, että tämän on pakko saada aikaan jotain tuloksia, sillä elän niin eri tavalla kuin ennen (ennen = vielä viime viikolla). Itseasiassa ei edes ole ollut hirveästi mitään mielitekoja. Täysin herkuttomana en ole vielä pysynyt, vaan tarjotessa olen ottanut aina vähän. Pikkusisko tarjosi toissapäivänä karkkia, ja otin vain kaksi entisen kourallisen sijaan. Olisin kyllä voinut jättää ottamattakin, mutta mennyttä on ehkä turha surra. Seuraavalla kerralla olen jo vahvempi.

Väsy

Puoliltapäivin noin viiteen olin koko ajan liikenteessä ja nyt oon taistellu väsymystä vastaan viimeiset pari tuntia. Johtuu varmaan siitä, että sorruin menemään pikkusiskon kanssa kebabille. Molemmilla oli hirveä nälkä ja ruokaa oli sitten pakko saada heti. Viimepäivinä ei tällaista väsymystä ole tullut, kun olen syönyt terveellisesti ja muistanut juoda paljon vettä. Toisaalta en ole juuri muualla käynyt kuin lenkkeilemässä, joten tuo tämänpäiväinen asioiden hoitaminen on voinut myös vaikuttaa. Kävin koululla vähän yli tunnin juttelemassa opinnäytetyön ohjaajan ja opon kanssa, eikä sitä pelkäämääni saarnaa tullut. Päinvastoin, molemmat loivat minuun luottamusta. 25. päivä pitäisi palauttaa opinnäytetyön harjoitusaine ja helmikuussa pitää suunnitelmaseminaari. Vähän minua hirvittää, mutta saatan kyllä selvitäkin. Molemmat opettajista olivat sitä mieltä, että minulla on hyvä mahdollisuus valmistua juhannukseksi. Se olisi kyllä kieltämättä ihan huippua! Haluan kuitenkin elää oman olon mukaan, ja ottaa rauhallisemmin, jos siltä tuntuu.

Pitää kyllä näköjään yrittää välttää sekoilua ruuan kanssa. Nyt kun on muutaman päivän elänyt terveellisesti, niin kebabrulla sai aikaan inhottavan mahakivun. Onneksi se meni tunnin, parin jälkeen ohitse. Tänään en juuri hyötyliikuntaa enempää ole liikkunut. Koululle on varmaan suunnilleen pari kilometriä ja kuljen sen aina kävellen näin talvella. Kaupungillakin tuli vähän käveltyä tänään. En ole vielä osannut päättää, käynkö nyt illalla vielä kävelemässä vai jumppaanko vain kotona. Väsyttäisi kyllä siihen malliin, etten tiedä jaksanko ulos enää lähteä.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kyllä tuntuu siltä, että selviän tuosta koulusta ulos aikaisemmin kuin luulin. Se kyllä helpottaisi suuresti, kun olisi yksi stressinaihe vähemmän. Luultavasti pystyisin myös keskittymään parantumiseeni paremmin. Puhumattakaan siitä, että pystyisin menemään oikeasti töihin jos niitä vain täältä löytyy. Opintotukea en kuulemma voi saada kuin hyvällä tuurilla tältä kuulta takautuvasti, sen jälkeen on kai mentävä sossun luukulle. Silti on hieman huolettomampi olo kuin pitkään aikaan. Tällä hetkellä en tunne itseäni luuseriksi. Ja yleensä siis tunnen itseni maailman suurimmaksi luuseriksi koko ajan. Mie selviän koulusta ja mie selviän painonpudotuksesta!

Kiva päivä :)

Aurinko paistaa ja pakkasta on toistakymmentä astetta. Kävin juoksemassa ennen aamupalaa pienessä sumussa ripset jäätyen. En vieläkään juossut koko matkaa, mutta yritin hieman pidentää juoksupätkiä. Kylmä ilma käy minulla tosi pahasti keuhkoihin, joten en kovemmilla pakkasilla uskalla juosta kovinkaan kovaa. Mutta kaikki liikunta on liikuntaa, ja minulle hyväksi. Tänään olen vielä illalla menossa siskojen luokse syömään ja sitten ystävän kanssa kävelylle. Olen nyt näiden muutaman päivän aikana huomannut, että psyykkisesti oloni on paljon parempi, kun pidän fyysisestä olostani huolta. Liikunnalla on suora vaikutus itsetuntooni, vaikka tulokset eivät näykään. Aamulenkin jälkeen söin taas rahkaa omenalla ja banaanilla ja tajusin, että alan tykätä siitä. Venyttelin äsken pitkään ja kuuntelin samalla Yiruman superkauniita pianokappaleita.  Yleensä olen aika laiska venyttelijä, vaikka tiedänkin, että venyttely on tärkeää. Lenkin jälkeistä hyvää mieltä muuten lisäsi vielä se, että olin saanut lisää lukijoita :) Lämpimästi tervetuloa!

Pitäisi siivota, mutta sen sijaan kirjoittelen blogia. Taidan siirtää siivouksen huomiselle vaikka olenkin siirtänyt sitä jo viikonlopun yli. Ehkä kuitenkin aloitan tänään. Huoneeni on kaaoksessa kuten aina, kun tulen reissusta kotiin. En ikinä jaksa purkaa laukkujani heti ja sitten tuskissani pengon puolet tavaroista lattialle etsiessäni jotain. Huone näyttää siis lähinnä siltä, kuin ydinpommi olisi siellä räjähtänyt. Viimeistään huomenna on kyllä pakko saada siivotuksi, sillä huoneeni sotkuisuus usein vaikuttaa uneni laatuun. Mitkähän lie fengshuit sen aiheuttaa? Keittiön siisteydellä on myös suora yhteys mielialaani. Jos keittiö on sotkuinen, olen aina kiukkuinen. Tänään lenkkeillessäni tajusin, että minun pakko oppia pois nykyisistä ruokailutavoistani. Miksi en pysty syömään vain yhtä annosta ruokaa, vaan on pakko saada lisää? Ei normaali ihminen syö niin paljon tai ainakaan ei tarvitsisi syödä. Minun pitäisi varmaan keskittyä syömiseen paremmin. Yleensä hotkaisen ruuan naamariin muutamassa minuutissa, koska haluan vatsani äkkiä täydeksi. Ja sehän ei oikeasti edes auta. Pitäisi opetella nauttimaan jokaisesta suupalasta hitaasti ja rauhallisesti. Viime päivinä nälkää on vähän hillinnyt se, että olen juonut vähitään puolitoista litraa vettä.

Huomenna pitäis mennä opinnäytetyön ohjaavan opettajan kanssa juttelemaan. En edes tiedä, mihin keskustelu liittyy, sillä kyseinen opettaja on myös tuutorini, joten saatamme puhua vain opiskelustani yleisesti. Vähän pelottaa, millaista saarnaa sieltä tulee, kun en ole edistynyt opinnoissani. Monet pitävät masennusta vain tekosyynä, koska eivät tiedä, millaista lamaannusta se voi aiheuttaa. Wish me luck!

I'm back on track!

Pitkän hiljaiselon jälkeen on mukava päästä sanomaan, että olen tullut takaisin ja määrätietoisempana kuin koskaan. Viime syksynä olin aikalailla lamaantunut ja uupunut, joten kaikki käynnissä olevat prosessini jäivät tauolle. Mutta nyt on aika laittaa elämä järjestykseen kaikin puolin. Tämän vuoden tavoitteenani on saada sekä fyysinen ja psyykkinen puoli parempaan kuntoon. Ensi viikolla minulla alkaakin psykoterapia, joka osaltaan toivottavasti auttaa minua käsittelemään kokemuksiani ja vahvistaa minua ihmisenä. Uuden lääkityksenkin olen saanut, mistä on ainakin se hyöty ollut, että pystyn nukkumaan öisin. Opiskeluasiani yritän myös saada vihdoin kuntoon. Tänään tosin tajusin, etten varmaankaan voi enää hakea opintotukea, koska en ole edistynyt opinnoissani tarpeeksi nopeasti. Nyt sitten panikoin, kun pitäisi neljälläkympillä pärjätä siihen asti, kun menen takaisin töihin. Ilmeisesti joudun etsimään töitä aikaisemmin kuin luulinkaan. Henkilökohtaisen avustajan paikka minulla edelleen on, mutta autottomana ihmisenä sinne on talvella hankala päästä. Varsinkin, kun busseja ei viikonloppuisin juurikaan kulje. Jotenkin kuitenkin toivoin, että voisin nyt keskittyä siihen, että pääsisin ulos tuolta puljusta, jota myös ammattikorkeakouluksi kutsutaan. Ystävieni kanssa kutsumme sitä "hellästi" myös Helvetin esikartanoksi. Saa nähdää, miten käy.

Fyysiseen puoleen ei voi vaikuttaa kukaan muu kuin minä itse. Vain minä pystyn vaikuttamaan siihen, miten paljon liikun tai syön. Ja viime aikoina tuota syömistä on tapahtunut "vähän" liikaakin. Tämä näkyykin sitten painonseurantasivulla. Voi hävetys. Voisin syyttää joulua ja tämänhetkisiä menkkoja, mutta suurin osa tuosta painosta on kyllä tullut syötyä. Pakkoko sitä ruokaa on koko ajan lappaa suuhun? Ilmeisesti oli. Nyt joulupyhien jälkeen olen kuitenkin tehnyt hieman muutoksia ruokavaliooni ja liikkumistottumuksiini. Torstaina kaikki oikeastaan lähti käyntiin, kun kävin ostamassa liukuesteet lenkkareihini. Perjantaina sitten kävinkin jo vähän juoksemassa. Juoksin intervalleissa ja kävelyosuudet olivat aika pitkiä, koska en halunnut pitkän tauon jälkeen rääkätä itseäni hirveästi. Se saisi minut lopettamaan, ennen kuin olen kunnolla ehtinyt aloittaakaan. Juokseminen tuntui yllättävän hyvältä, mutta varsinkin se tunne juoksemisen jälkeen oli ihana. Minä pystyin siihen! En ole niin luuseri enää! Eilen ja tänään kävin myös muutaman kilometrin kävelylenkit ystävän kanssa. Näin paljon en ole liikkunut aikoihin. Melko surullista. Haluaisin juoksemisen ja kävelyn lisäksi aloittaa jonkinlaisen kotijumpan, jolla voisin vahvistaa oikeastaan kaikkia lihasryhmiä. Pitää varmaan etsiskellä internetistä tai käydä kirjastosta jokin aiheeseen liittyvä kirja. Vinkkejä saa antaa!

Yritän kovasti pienentää ruoka-annoksiani. Syöminen on pahin ongelmani. Tuntuu, kuin koko ajan olisi nälkä, ja sitten tuleekin naposteltua ylimääräistä. Nyt olen yrittänyt välttää napostelua ja valenälän yllättäessä juon vettä. En nimittäin suostu uskomaan, että minulla oikeasti olisi nälkä puoli tuntia syömisen jälkeen. Valenälkä on pahin silloin, kun ei varsinaisesti ole mitään tekemistä. Ajatukset pyörivät mahassa, joka väittää olevansa tyhjä. Lukiessani kiinnostavaa kirjaa taas en yleensä huomaa edes oikeaa nälkää. Ilmeisesti monet syövätkin, koska on tylsää. Taidan olla yksi heistä. Yhden suuren saavutuksen olen kuitenkin tehnyt syömisen suhteen. Olen alkanut syödä rahkaa! Tosin sekoitan siihen törkeät määrät omenaa ja banaania ennen syömistä, mutta kuitenkin. En nimittäin pidä rahkasta juuri ollenkaan, ja olenkin syönyt lähinnä maustamatonta jogurttia, enkä edes rasvatonta sellaista. Nyt kuitenkin syön maustamatonta ja rasvatonta rahkaa. Ihmeitä voi siis tapahtua minullekin :D Ainiin, ja yritän taas herkkulakkoilla. Äsken ainakin onnistuin, enkä syönyt palaakaan jäätelöstä, jota oli tarjolla vaikka jäätelö on yksi suurimmista paheistani.

Mariann oli blogissaan heittänyt minua haasteella/tunnustuksella. Kiitokset siitä :) Otan sen ilolla vastaan! Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat: - Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle - Ilmoita heille tunnustuksesta - Kerro kahdeksan asiaa itsestäsi.

Hirveän moni ei taida minua täällä blogimaailmassa tuntea, enkä itsekään hirveän montaa tunne, mutta löysin kuitenkin muutaman, joiden blogia seuraan. Toivottavasti he eivät ole tätä tunnustusta/haastetta vielä saaneet :) Tässä on kahdeksan ennalta mainitsematonta asiaa minusta:

1. Rakastan Etelä-Koreaa, etenkin sen kieltä ja eteläkorealaisia draamoja sekä musiikkia. Lempibändini on  BIGBANG. Kuolaan eteläkorealaisia mieslaulajia ja -näyttelijöitä ehkä vähän liikaakin välillä :D Eteläkorealaisia draamoja ja elokuvia katson pahimmillaan päivittäin.

2. Jos saisin itse päättää, opiskelisin koulussa pelkästään kieliä. Rakastan kielten opiskelua, varsinkin jos kyseessä on minua kiinnostava kieli. Tosin kaikki kielet taitavat kiinnostaa minua. Olen opiskellut ruotsin ja englannin lisäksi venäjää ja ranskaa. Englannin jälkeen (vain koska englantia osaan parhaiten) ranska on ehdoton suosikkini. Haluaisin lisäksi opiskella ja osata eestiä, saksaa, koreaa, japania ja italiaa.

3. Noin vuosi sitten halusin ehdottomasti "isona" ääninäyttelijäksi. Pidän laulamisesta ja tykkään hullutella erilaisilla äänillä.

4. En halua lukea surullisia kirjoja enkä katsoa elokuvia, joissa on surullinen loppu. Ne saavat oloni ahdistuneeksi. Siksi yleensä katsonkin vain romanttisia komedioita ja luen samanhenkisiä kirjoja. Kirjahyllyni kirjaimellisesti pursuaa kirjoja. Valehtelematta omistan ainakin 500 kirjaa.

5. Eräs seuraamistani bloggareista on paras ystäväni, jonka olen tuntenut liki kymmenen vuotta.

6. En ole koskaan seurustellut enkä ole ollut lähelläkään mitään seurustelun tapaista. Olen todella epävarma itsestäni ja täysin toivoton vastakkaisen sukupuolen kanssa. Olen ujo, enkä uskalla puhua miehille lähes ollenkaan. Uskon, että suurin syy kaikkeen tähän on se, että olen naisvaltaisesta perheestä, enkä ennen kouluun menoa ollut juurikaan tekemisissä muiden kuin sisarusteni kanssa. Myös suuri itsetunnon puutteeni vaikuttaa käyttäytymiseeni miesten seurassa. Pysyn mieluiten seinäruusuna, niin ei ainakaan tule satutetuksi. Haluaisin kyllä parisuhteen, mutta en ehkä tällä hetkellä. Nyt haluan vain keskittyä itseeni ja siihen, että parannun. Taidan muutenkin olla miesten suhteen "hieman" liian nirso :D

7. Haluaisin ehkä joskus perustaa kahvilan. Sellaisen ranskalaistyylisen, jolla olisi ranskankielinen nimi. Olen myös miettinyt, että haluaisin kahvilan yhteyteen kirjakaupan/antikvariaatin. Ihmiset voisivat kirjojen selailun lomassa käydä maistelemassa kondiittorin herkkuja ja baristan erikoiskahveja.

8. Minä ja kaksi vanhempaa siskoani olemme syntyneet samana päivänä, kuuden vuoden välein.

Tässä vielä ihana tsemppikuva vuodelle 2013!