Liikunnantäyteistä elämää

Viime aikoina olen viettänyt taas hiljaiseloa. Suurimpana syynä on ollut se, että olen taas vaihteeksi koukussa korealaiseen draamaan. Viimeisimmän sarjan sain katsottua loppuun toissapäivänä, joten nyt ennen seuraavaa koukuttumista pitää kirjoitella blogia :D Tuo sarjoihin koukuttuminen ei kyllä tee minulle kauhean hyvää, kun tulee valvottua normaalia pidempään. Mutta ei voi mitään, kun korealaiset tekee niin hyviä sarjoja, että tekee mieli katsoa ne loppuu heti.

Viime sunnuntaina paino oli taas vähän enemmän kuin edellisellä viikolla, vaikka se välillä laskikin alle kahdeksankymmenen. Suurin syy sunnuntain suurempaan tulokseen oli lauantai-iltainen juhliminen. Tuli vielä haettua grilliltäkin yösyömistä, vaikkei oikeastaan ollut edes nälkä. Huomasin taas, ettei juominen ja yökukkuminen sovi minulle ollenkaan. En vain viitsi koko ajan kieltäytyä lähtemästä. Ja onhan se kyllä kiva nähdä ihmisiäkin välillä :D Jotenkin olen niin innostunut salilla käymisestä ja terveellisistä elämäntavoista, että haluaisin keskittyä vain niihin.

Minulla on taas uusi rakkaus: bodypump. Ensimmäiset muutama kertaa oli aikamoista kärsimystä, kun voimaa ei tuntunut olevan yhtään ja sopivien painojen valitseminen oli hakusessa. Nyt on pikkuhiljaa alkanut tuntua, että tekniikkakin on parantunut ja voimaa on tullut sen verran lisää, että parilla viime kerralla olen uskaltanut lisätä painoja aika paljon enemmän. Tykkään bodypumpista  tosi paljon varmaan siksi, että tunnissa saa koko vartalon treenin, ja siitä tulee se, ah, niin ihana tunne lihaksiin seuraavana päivänä. Se, että tietää tehneensä jotain.

Vaa'alla käymistä olen yrittänyt vältellä, mutta on kyllä turhan paljon tullut sillä rampattua. Tämänaamuista tulosta vähän jännitin, koska tuntuu että kroppani päättää aina ihan uhallaan nostaa painoa sunnuntaiksi. Aamupaino oli kuitenkin 79,2 kg eli alin, mitä se on tämän projektin aikana ollut :) Vähän ajattelin, etten enää tuonne kahdeksankympin yläpuolelle hyppisi, mutta se ei taida ihan täysin miun vallassa olla. Miun vartalolla on oma tahto :D

Olen huomannut liikunnan lisäännyttyä sen, että se oikeasti antaa lisäenergiaa. Aikaisemmin kuvittelin, etten ikinä saavuttaisi sellaista olotilaa. Mie en todellakaan ole mikään siivousihminen. Haluaisin kyllä, että olisi aina siistiä, mutta en jaksa tehdä sen eteen koko ajan töitä. Nyt olen jo kahtena peräkkäisenä lauantaina siivonnut koko kämpän ja imuroinut, eilen luuttusinkin. Hävettää myöntää, mutta viikoittainen siivous ei todellakaan ole tavallista meidän huushollissa. Pumpin ja spinningin antamalla energiamäjäyksellä olen siivoamaan intoutunut.

Vähän pelkään, kuinka käy, kun salikorttini voimassaoloaika loppuu torstaina. Uutta kuukausisatsia minulla ei ole varaa ostaa, kun ei rahat riitä ruokaankaan enää. Pelkään, että liikkuminen jää lähes kokonaan pois, vaikka siitä hyvä olo aina tuleekin. Olenkin miettinyt, että minun pitää laatia itselleni jonkinlainen liikunta-aikataulu, jota pyrin noudattamaan. Juoksemista, kyykkäilyjä ja painojen nostelua. Pyöräilyn ja rullaluistelunkin pystyisi jo aloittamaan. Jos jostain saan rahaa, niin ostan hyppynarun. Jotakin saliaikataulun kaltaista on pakko pitää yllä tai muuten jään homehtumaan sohvalle.

Note to self.

Oikeastaan harmittaa ja surettaa salikortin loppuminen. Olen tykännyt niin kovasti käydä  noilla ryhmäliikuntatunneilla. Harmittaa se, että pitää lopettaa siinä vaiheessa, kun vihdoin tuntuu, että on oppinut tekemään kaiken kunnolla. Ja ne ohjaajatkin on aika ihania. Joulukuussa tulee veronpalautuksia, ja viimeistään silloin kyllä liityn tuonne salille jäseneksi. Sitä odotellessa on pakko pitää liikunnasta kiinni.

Viime viikon liikunnat:
Ma: kevyt spinning 55 min.
Ti: kevyt spinning 30 min. ja core 35 min. Kävely n. 6 kilometriä
Ke: core 50 min. ja kevyt spinning 45 min.
To: lepopäivä/noin 4 kilometriä kävelyä
Pe: juoksulenkki noin 4,5 kilometriä, pyöräilyä n. 5 kilometriä ja kävelyä noin 10 kilometriä
La: kevyt spinning 45 min. ja bodypump 60 min. Kotona vielä jotain jalkaliikkeitä, mm. 270 kyykkyä :D
Su: lepopäivä/pelkkää löysäilyä

Tämän viikon liikunnat:
Ma: kevyt spinning 55 min.
Ti: bodypump 45 min. ja keskiraskas spinning 55 min. Pyöräilyä noin 6 kilometriä
Ke: kevyt spinning 45 min. Kävely salilta kotiin, n. 3 kilometriä
To: bodypump 60 min. Pyöräily salille ja takaisin, n. 6 kilometriä
Pe: lepopäivä/noin 4 kilometriä kävelyä
La: kevyt spinning 45 min. ja bodypump 60 min. Pyörällä salille ja takaisin, 6 kilsaa.
Su: lepopäivä/kävelyä noin 4 kilometriä

Se on loppu nyt!

Jatkuva vaa'alla ramppaaminen nimittäin. Ei siitä tule kuin paha mieli. Sunnuntainahan paino oli taas noussut, joten saatte nyt siis nauraa minulle :D En ole itse asiasta kovinkaan huolestunut. Moni muu olisi varmaan masennuksen syövereissä asian takia. Tottakai se piristää, jos paino tippuu, eikä varsinkaan pomppaa tiputtuaan takaisin, mutta en ole moisen asian takia ampumassa itseäni päähän. Lähinnä vain naurattaa se, että en yllättynyt yhtään sunnuntain lukeman nähdessäni. Yhtään en tiedä, mitä tein väärin vai teinkö mitään, mutta väliäkös tuolla.

Nyt varmaan kaikki ajattelevat, että ei tuo kyllä tosissaan ole tämän elämänmuutosprojektin ja laihdutuksen suhteen. Mutta miuta ei häiritse se, mitä muut ajattelee. Ja oman pääni sisällä tiedän, kuinka tosissani tätä olen tekemässä. Se päättäväisyys ei vain sulje pois sitä, että saatan itkemisen sijasta nauraa painoni nousulle tai ettei tuo yhden luvun kasvaminen suuremmaksi saa mieltäni painumaan helvetin alimpiin syövereihin. Se on vain luku, se ei määrittele elämääni eikä minua. En anna sen hallita.

Vaaka ei kerro sitä, miten hyväksi tunnen oloni. Se ei kerro sitä, miten energinen olen, miten paljon liikun, miten paljon tai vähän syön ja juon eikä se kerro, kuinka terveeksi itseni tunnen. Ei se kerro sitäkään, että läskini tilalle/rinnalle on saattanut vahingossa tulla hitunen lihasta. Eikä se todellakaan kerro sitä, miten kauniiksi ja hyvinvoivaksi itseni tunnen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aion lopetta vaa'alla käymisen kokonaan. Vähentää aion vain runsaasti. Haasteenani on yrittää käydä vaa'alla vain kerran viikossa, sunnuntaisin.

Vaikka en näkisi tuloksia, minulla ei ole mitään syytä lopettaa tätä nykyistä elämäntapaani. Olen oppinut rakastamaan liikkumista - tai ainakin sen jälkeistä olotilaa. Voin paremmin, kun syön paremmin. Tunnen oloni terveeksi ja itseni kauniimmaksi sekä sisäisesti että ulkoisesti. Katson itseäni peilistä ja näen itsessäni muutoksia, jotka ovat varmasti suurimmaksi osaksi omaa kuvitelmaani. Ja vaikka niitä tuloksia ei ikinä tulisikaan, miksi lopettaisin jotain sellaista, joka tuo minulle hyvän olon.

Painoni nousun syitä en ole viitsinyt miettiä. Mielestäni en ole tehnyt mitään väärin. Olen syönyt saman verran kuin aikaisemminkin ja liikkunut noin miljoona kertaa enemmän. Syön joko liikaa tai liian vähän, mutta tiedän, että jos syön vähemmän, en jaksa liikkua. Elimistö tarvitsee ruokaa liikkumiseen, mutta ennen kaikkea myös jokapäiväiseen toimintaan: ruoansulatukseen, verenpumppaamiseen, aivojen toimintaan... En tahdo uskoa, että ainut tapa laihtua olisi se, että näivetän itseni minimikalorimäärällä siihen tavoitepainooni, ja sitten opettelen syömään oikein. Voi olla, että olen ajatusteni kanssa täysin väärässä.

Haluan oppia syömään oikein nyt, liikkua ja tuntea oloni energiseksi ja terveeksi. Tiedän sen, että jos todella näivetän itseni 65-kiloiseksi ja alan sitten syömään oikealla tavalla terveellisesti, lihon kaiken pudottamani takaisin. Tosiasia on, että rakastan vartaloani ja haluan osoittaa kunnioitukseni sitä kohtaan antamalla sille tervettä ravintoa riittävästi. Enkä todellakaan tarkoita, että tämä oikeuttaa syömään kaikkea mielin määrin. Tässä on video, joka ehkä paremmin selittää, mitä tarkoitan: http://www.youtube.com/watch?v=h4fKr4o0Yc4 Löysin tuon videon yhdestä blogista, ja se oikeastaan mullisti koko käsitykseni painonpudotuksesta.

Video kannattaa katsoa, koska mie olen laiska, enkä jaksa selittää, mistä siinä on kyse :D Jos kuitenkin haluaa tietää tarkemmin katsomatta videota, miulle voi jättää kommentin, niin selitän sen sitten :D Olen laiskuuden huippu, tiedän. Anteeksi. Haluan pudottaa painoa terveellisesti, enkä halua menettää lihasta, joten aion noudattaa aikalailla tuon videon ohjeita. Tosin jos alan hirveällä vauhdilla läskistyä, on pakko miettiä koko hommaa taas uudestaan.

Viime viikon liikunnat:

Ma: ei juuri mitään, sohvalta jääkaapille ja takaisin :D

Ti:   keskiraskas spinning 55 min.

Ke: core 50 min. ja kevyt spinning 45 min.

To:  bodypump 60 min.

Pe: lepopäivä/noin 9 kilometrin kävelylenkki

La: kevyt spinning 45 min. ja bodypump 60 min. + 10 kilometriä kävelyä kolmeen kauempana olevaan kauppaan.
Su: lepopäivä/ noin 4,5 kilometriä pyöräilyä

En olisi koskaan uskonut, että joskus liikun näinkin paljon!

Motivaatiokuvia vol. 2

Tänään on kaikki hyvin

Olen tänään aika iloinen ja ehkä jopa vähän onnellinen. Miulla on ihania kavereita ja vaaka yllätti iloisesti tänään. Ei edes menkat - jotka eivät sittenkään loppuneet, kuten luulin - harmita. Liikunnan aiheuttamassa euforisessa tilassa on helppoa olla onnellinen ja pitää itsestään sellaisena kuin on. Minä pidä itsestäni aina eniten silloin kun liikun, vartalokin tuntuu kauniimmalta kuin onkaan. Olen itsevarmempi ja iloisempi.

Aamurutiineihini kuuluu aina herättyäni se, että tsekkaan puhelimen ja Noomin antamat uudet tehtävät. Yksi tämän päivän tehtävistä oli käydä vaa'alla ja merkitä paino Noomiin. Ihan kuin en muutenkin kävisi vaa'alla joka päivä :D En varsinaisesti odottanut mitään vaa'alle noustessani, mutta kun näin lukeman, en meinannut uskoa silmiäni. Pakko oli käydä vielä pari kertaa uudestaan, kun ajattelin, että ensimmäinen tulos valehtelee. Painoni tänä aamuna: 79.8 kg. Vihdoinkin paino tippui alle 80 kilon, eihän tätä kuin joku puoli vuotta odoteltukin. 

En oikein vieläkään tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua. Iloinen ainakin olen, ja entistä motivoituneempi. Spinningissä ja coressa oli helppo ottaa itsestään kaikki mehut irti, kun tietää, että se tehoaa. Ihanalle kaverilleni, R:lle, oli pakko myös hehkuttaa aamulla, kun menimme lenkille. Kavereiden kanssa voi näköjään hyvin viettää laatuaikaa myös liikkuen. Salilla käymme R:n kanssa lähes aina yhdessä ja tänäänkin hän piristi corea irvistelemällä minulle kesken selkäliikkeiden. Aamulenkeilläkin käymme aika usein, ja silloin tulee juteltua ihan kaikesta. Samalla saamme päivän käyntiin. Tänään R vielä kahteen kertaan onnitteli minua painon tippumisesta <3 Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että minulla on hyviä ystäviä.

Tämä on omistettu kaikille rakkaille ystävilleni <3

Nyt minun täytyy pitää itseni kurissa, ettei paino nouse takaisin yli kahdeksankymmenen. Olisi surkea pettymys, jos sunnuntain virallisessa punnituksessa paino olisi taas noussut. Mitäänhän en tosin sille voi, jos se kovasta työstä huolimatta päättää nousta, mutta ainakin tiedän, että pystyn oikeasti sitä painoa pudottamaan. Välillä on nimittäin tuntunut aika toivottomalta, kun paino on koko ajan pomppinut lähelle kahdeksaakymmentä ja sitten taas pari kiloa ylös. Vähän jännittää huominen paino, kun en vaa'alta varmasti pysty pysymään poissa.

En oikein tiedä voiko tämän laskea ensimmäisen välitavoitteen saavuttamiseksi, kun kyseessä ei ole virallisen punnituspäivän paino. Ajattelin kuitenkin palkita itseäni kahdeksankymmenen kilon alittamisesta, koska jos en muulla, niin tahdonvoimalla pidän ne kilot poissa. Aion pysyä alle kahdeksankymmentäkiloisena. Sunnuntaina varmaan kaikki nauraa miulle, kun paino onkin yhtäkkiä jotain 85 :D Mutta joo, ensimmäisen välitavoitteen saavuttamisen palkintona oli muistaakseni jonkin englanninkielisen kirjan ostaminen. Saatan ostaa senkin, mutta ensisijaisesti taidan palkita itseäni uusilla urheiluvaatteilla. Carlsonin kanta-asiakaspäivät, perjantaina nähdään! Haluan toiset juoksuhousut ja lisää urheilupaitoja, ettei tarvitsisi koko ajan olla pesemässä.

Mie olen elävä esimerkki siitä, miten vaikeaa painonpudotus voi oikeasti olla. Paino pysyy joko samoissa lukemissa, tippuu ja nousee välillä, mutta ei kuitenkaan tipu tarpeeksi. En voi sanoa muuta, kuin että tsemppiä oikeasti kaikille, jotka tähän urakkaan ryhtyy. Se voi viedä ihan hitosti aikaa, mutta kyllä meistä jokainen pystyy vielä sen tavoitepainonsa ja/tai haluamansa terveen elämän saavuttamaan!

Kummallinen elimistö

Mie en oikein käsitä, miten miun elimistö tällä hetkellä toimii. E-pillereistä huolimatta yleensä kuukausittaiset ongelmat ovat tulleet kahden viikon välein. Torstaina taas alkoi ja tänään onneksi loppui, mutta mitään syytä en tälle kummallisuudelle tosiaan keksi. Tämähän on jo toinen kerta tämän vuoden puolella, kun näin käy. Joko stressi on saanut elimistöni aivan sekaisin, tai pillereissäni on liian vähän hormonia.

Tämä tahdosta riippumaton verenluovuttaminen ei oikeasti ole kovinkaan kivaa näin usein. Vaikka eihän se kyllä ikinä ole. Minulla nyt vaan muutenkin oli viime tiedon mukaan aika alhaiset hemoglobiiniarvot. Rautatabletteja en ole uskaltanut vatsakipujen pelossa käyttää, mutta olen syönyt paljon pinaattia ja ostin taas vaihteeksi maksalaatikkoakin, ja toivon, että niistä olisi jonkin verran apua.

Viime aikojen väsymys ei ole hävinnyt minnekään. Voisin valehtelmatta nukkua oikeastaan koko ajan, ja viime päivinä on tullut nukuttua päiväunia, joita tavallisesti välttelen. Enkä oikeasti jaksa tehdä mitään järkevää. Luen aikakauslehtiä, katson pikkusiskon kanssa Supernaturalia ja löhöilen kotona koko ajan, lähes päivittäisiä salikäyntejä lukuunottamatta. Jos jotain hyvää tästä väsymyksestä pitää löytää, niin se on positiivista, ettei melatoniinia tarvitse ottaa iltaisin, kun uni tulee muutenkin :D

Masennus on kyllä vähän niinkuin syöpä. Siihen sairastumista ei pysty estämään, vaikka kuinka haluaisi. Ja vaikka siitä joskus parantuisikin, se voi aina uusiutua ja palata takaisin jopa pahempana. Minunkin pitäisi varmaan miettiä sitä, että saatan olla koko loppuelämäni masentunut, mutta tällä hetkellä uskon siihen, että jonain päivänä olen terve. Tällä hetkellä voin vain opetella elämään masennuksen kanssa, ja tehdä niitä asioita, jotka oloa helpottavat ja jotka tekevät minut onnelliseksi.

Masentuneisuuteen ja väsymykseen onneksi auttaa liikunta. Ei se niitä poista, mutta helpottaa oloa. Tänä iltana olen ensimmäistä kertaa tänään virkeä, kiitos spinningin. Kävin kaverin kanssa keskiraskaassa spinningissä, ja jännitin vähän etukäteen, että kuolenko sinne. Mutta spinnigiä pystyy onneksi keventämään tai muuttamaan raskaammaksi vastuksia säätelemällä. Tykkään edelleen tuosta spinningistä ihan hirmuisen paljon, ja kerta kerralta enemmän. Tuon spinningin jälkeisessä euforiassa maailma tuntuu taas hiukan paremmalta paikalta.

Tuo kuntosali on kyllä hinnakkuudestaan huolimatta tosi hyvä. Eikä se hintakaan niin paljon kirpaise, kun tietää, että voi käydä ryhmäliikuntatunneilla ja kuntosalin puolella oikeastaan niin paljon kuin jaksaa. Eniten ehkä ärsyttää se, että tunnit pitää varata joko paikanpäällä tai soittamalla, ja silloin ne on usein jo täynnä. Varsinkin spinningit. Jos olisin jäsen, voisin varata tunnit netissä. Olen miettinyt, että se jäsenyys olisi tuostakin syystä kiva, mutta pitää tarkkailla ensin raha-asioita, ennenkuin teen päätöksen.

Ainiin, sunnuntain paino oli 81,1 kg, mutta olin niin vittuuntunut menkoista ja niiden aiheuttamasta turvotuksesta, että jätin sen merkitsemättä blogiin. Onneksi paino on nyt taas normalisoitunut, ja mie olen valmis uusiin haasteisiin salilla ja syömisten suhteen.