Elossa ollaan!

Oon elossa, mutta tappotahti opparin kanssa on menossa. Palaan asiaan, kun saan opparin jätettyä väliluentaan loppuviikosta. Jos siis selviän hengissä.

Ihannetapaus, mutta lisää leipää!

Näin se sitten kai on.

Ravitsemusterapeutilla on nyt käyty, eikä edes haitannut kävellä sitä vähän yli kolmea kilometriä edestakaisin. Kotiin kävellessä virnuilin koko matkan typerästi. Oon kuulemma ihannetapaus, kun yleensä kaikki pullikoi ravitsemusterapiassa vastaan. Mietin kyllä, että mikä järki olisi edes väittää vastaan, eiköhän se ravitsemusterapeutti ehkä vähän paremmin tiedä asioista ku esimerkiks mie. Mie ainaskii olen kiitollinen kaikesta avusta, mitä saan matkalla kohti terveellistä elämää. Ja tuo ravitsemusterapia oli vielä ilmanen <3 Ei haitannu yhtään, tässä kuussa on nimittäin edessä äärimmäistä kärvistelyä, kun rahat on niin tiukilla. Ihanaa muuten koulun ohella stressata myös raha-asioita. Onneks eilen sain sen yhden tentin tehtyä eli nyt on enää jäljellä projekti ja oppari, ja nekin on ihan hyvällä mallilla.

Mutta nyt siitä tämän päivän päätapahtumasta eli ravitsemusterapiakäynnistä. (Onneks mie en koskaan hypi sekavasti asiasta toiseen.) Miun ruokavalio on kuulemma oikein mallikelpoinen, mutta leipää pitäisi syödä enemmän. Ja mie kun kuvittelin, että syön leipää (ja kaikkea) liikaa. Miehän oon siis sitä REALia vetänyt sen viipaleen, pari päivässä, mutta se on kuulemma liian vähän. Leipää pitäisi syödä 4-5 viipaletta per päivä, eli miulla jää vähän alhaiseksi tuo määrä. REAL tosin on sen verran tuhtia leipää, että sitä riittää se 2-3 viipaletta, mutta yksi on aivan liian vähän. Vaikka saan kuitua myös joka-aamuisesta kaurapuurosta. Mutta oon kyllä iloinen siitä, että oon osannut syödä muuten oikein mallikkaasti. Ilmeisesti se ruokamääräkään ei ollut liian iso, kun en siitä saanut huomautusta. Liikkumisesta sain kehuja, varmaan jos en liikkuis ollenkaan, niin pitäis syömistäkin vähentää.

Terkkarin kanssa sillon pari viikkoa sitten puhuttiin, että menisin vuoden päästä uudestaan verikokeisiin tarkistuttamaan kolesteroliarvot. Ravitsemusterapeutti oli kuitenkin sitä mieltä, että voin aivan hyvin mennä vaikka jo helmi-maaliskuussa uudestaan. Ihan heti joulun jälkeen ei kannata mennä, mutta jos tammikuussa palaan taas normaaliin syömiseen, niin helmikuussa voin jo mennä verikokeisiin. Kuulemma kuuden viikon aikana voi niissä arvoissa jo tapahtua muutosta. Ravitsemusterapeutti oli sitä mieltä, että vuosi on aika pitkä aika odottaa tietoa siitä, onko ruokavaliomuutos vaikuttanut arvoihin. Se, jos muutosta on tapahtunut parempaan, motivoi hyvin jatkamaan terveellistä ruokavaliota. Ja jos kehitys on ollut huonoa, pitää tehdä radikaalimpia muutoksia ruokavalioon, eli ottaa kolesterolia alentava margariini käyttöön. Terapeutti oli sitä mieltä, että melko varmasti tämä ruokavaliomuutos kuitenkin parantaa arvoja, koska miun siskollakin se auttoi.

Jo tuo pelkkä ravitsemusterapiakäynti kyllä motivoi miuta jatkamaan samalla linjalla. On kiva, kun tietää, miten pitää syödä. Koska välillä miusta on tuntunut, että mie oon täysin sekaisin kaikkien yleisten suositusten ja niitä vastaan olevien tutkimusten kanssa. Sovittiin ravitsemusterapeutin kanssa, että soitan sitten ja varaan uuden ajan, jos alkaa tuntua siltä, ettei terveellinen syöminen suju. Varsinaiselle kontrollikäynnille ei ollut tarvetta, mutta voin ottaa yhteyttä, jos siltä tuntuu. Kiva ois kyllä, että jo tämä ruokavaliomuutos vaikuttaisi noihin miun kolesteroliarvoihin, niin ei tartteis ruveta rasvoja vaihtamaan. Mie suhtaudun vähän epäluuloisesti noiden kolesterolia alentavien margariinien makuun. Ravitsemusterapeutti muuten kehui myös sitä, että miun hyvän kolesterolin arvo oli tosi hyvä. Miullehan nousee kohta kus piähän, jos joku miuta vielä kehuu. No, huomenna saan varmaan opparin ohjaajalta noottia, niin tasoittuu tämäkin tilanne.

Sunnuntaina mie pidin vapaapäivän tästä ruokavaliosta. Päätin ilman mitään omantunnontuskia, että nyt saan syödä, mitä huvittaa. Yleensä ruoskin itseäni monta päivää, jos syön huonosti. Nyt ajattelin vaan, että mie saan pitää vapaapäivän, kunhan taas seuraavana päivänä palaan ruotuun. Ihan putkeen tuo miun sunnuntain herkuttelu ei mennyt. Yrisin syödä samalla tavalla kuin ennen ruokavaliomuutosta (eli kasviksista ei tietoakaan), mutta en pystynyt. Alkoi ihan hirveästi tekemään mieli porkkanaa! Muuten kyllä epäterveellinen elämä onnistui ihan hyvin. Ainakin puoli litraa limpparia upposi kevyesti, kolme vesirinkeliä appelsiinituorejuuston kanssa maistui oikein hyvältä ja ruokaa tuli syötyä vain kolmesti päivän aikana, mutta aika jäätävät määrät. Söinpä illalla vielä suklaakakkuakin (öhöm, varmaan melkein puolet). 

Se, että mie kaipasin niitä kasviksia, kertoo jo jotain muutoksesta pään sisällä. Ja sekin, että eilen pystyin helposti palaamaan normaaliin rytmiin, ja jopa halusin palata siihen. Sunnuntain syömiset sai nimittäin olon tuntumaan tukkoiselta. Nyt on olo kuitenkin taas menkkaturvotuksista huolimatta hyvä. Huomista opparituomiota odotellessa aion vielä tämän illan leijua hyvissä fiiliksissä. Ja toivottavasti leijun yönkin, viimeöiset rotat voisi pysyä unista poissa!

Ruokapäiväkirjan hienoisesti hillitsevä vaikutus

Voihan väsymys ja vetämättömyys! Tänään on ollu kertakaikkiaan täysin vetämätön olo, ja jotenkin on tuntunut siltä, että saattaisin jopa tulla kipeäksi. Sairastuminen tulis nyt kyllä tosi pahaan saumaan, kun tässä kuussa on hurjasti tekemistä, jos aion saada paperit ulos koulusta joulukuussa. Toisaalta voi olla, että tää menee hyvillä yöunilla ja monipuolisella ruokavaliolla ohi. Ainakin päivällisen syöminen auttoi outoon heikotukseen. Tänään en oo saanu aikaiseksi mitään, mitä olisi pitänyt. Tai kävin mie aamulla lenkillä. Tai aamulla ja aamulla, kello tais olla ykstoista kun lähdin. Kävin kokeilemassa ylämäkijuoksua. Söin aamupalan vasta sen jälkeen. Mutta mitään muuta järkevää (kouluun liittyvää) en oo saanut tehtyä. Ja huomenna varmaan ruoskin itseäni ja panikoin. Nyt oon liian väsynyt.

Oon nyt kolmatta päivää täyttänyt ruokapäiväkirjaa ravitsemusterapiakäyntiä varten. Mie syön ihan jäätävän paljon. Tai siltä miusta ainakin tuntuu, kun katson noita papereita. En sitten tiedä, millainen tuomio ravitsemusterapeutilta tulee. Mutta itse mie kyllä epäilen syöväni ihan liikaa. Silti tekis mieli syödä koko ajan vaan lisää. Tänää on ollut ikävä sitä tunnetta, että oikeasti vetää navan täyteen ruokaa. Oon kuitenkin onnistunut hillitsemään itseni. Osittain siksikin, että on pitänyt täyttää sitä ruokapäiväkirjaa. En suostu valehtelemaan sen täyttämisessä, ja olen ohjeiden mukaisesti yrittänyt syödä siten kuin yleensäkin. Pirun vaikeaa on itseni hillitseminen ollut. Tällä viikolla on kotonakin ollut melkein joka päivä jotain hyvää, kun pikkusisko on ostanut ja stressi varmaan saa himoitsemaan kaikkea herkkua.

Aamupala: kaurapuuroa, rasvatonta raejuustoa, ruokalusikallinen rypsiöljyä,
mustikoita ja lasillinen rasvatonta maitoa.

Päivällinen: porkkanaa, kurkkua ja makaroni-jauhelihamössöä,
tuo broilerileikkeleen alla oleva on REAL-viipale salaatilla.
Juomana rasvatonta maitoa.
Tää suatanan Blogger heittää tän kuvan ihan vääinpäin.

Edellä mainittujen aterioiden lisäks söin elokuvateatterissa banaanin ja omenan.

Viikon aikana en ole pystynyt täysin olemaan herkuttelematta. Hirmu pitkään jatku siis miun herkuton elämä. Pikkusiskolla oli tiistaina leffailta, ja keskiviikkona söin sitten muutaman kourallisen jäljelle jääneitä sipsejä ja kaksi palaa suklaata. Suklaata olisi mennyt enemmänkin, mutta enempää niitä ei ollut. Torstaina en herkutellut, mutta muuten tuli syötyä tosi paljon. Miulla piti olla torstaina tentti, mutta opettaja unohti toimittaa tenttipaperit paikalle. Se toi ne tietysti just kun mie olin lähtenyt. Maanantaina yritetään uudestaan. Koululta menin isosiskon luo syömään fetasalaattia ja pyttipannua. En pystynyt olemaan santsaamatta. Miun on erityisen vaikeeta hillitä itseni isosiskon luona syödessäni. Ruoka on aina tosi hyvää ja sitä on paljon. Pikkusiskoni H:n piti leipoa pullaa, ja miun mahan kannalta onkin parempi, ettei hän jaksanut.

Eilen H teki poikaystävänsä kanssa ruokaa (lihapullapastaa, juustoa ja kermaa säästelemättä) ja sitä onnistuin syömään suhteellisen järkevän määrän. En edes lisännyt annokseeni pastajuustoa ja söin lisänä paljon kasviksia. Ruuan jälkeen piti kuitenkin syödä vielä vesirinkeli appelsiinituorejuustolla. Nuo ovat tänäänkin houkutelleet koko päivän, samoin jääkaapissa olevat limpparit, joita H osti kolme pulloa, kun oli hyvä tarjous. Ilman ruokapäiväkirjaa olisin sortunut ja tiedän, että huomenna juon monta lasillista limpparia ja syön niitä vesirinkeleitä, kun ruokapäiväkirjaa ei enää tarvitse kirjoittaa. Ohjeen mukaan päiväkirjaa piti kirjoittaa kahtena arkipäivänä ja yhtenä viikonlopun päivänä. Mie itseasiassa oon syönyt enemmän näinä päivinä ku tavallisesti. Ja haluaisin oikeasti syödä koko ajan!

Huomenna miun pitää saada opparia kirjoitettua, koska lupasin maanantaiaamuna viimeistään lähettää tekstiä ohjaajalle. Maanantaina on myös se tentti, johon pitää yrittää vielä tänään ja huomenna lukea, että varmasti pääsen sen läpi. Yritän mennä tänään aikaisin nukkumaan, että saisin taas unirytmini jotenkin kuosiin. Viimepäivinä on tullut valvottua yli puolenyön netissä jumittaen. Ehkä kunnon yöunien jälkeen jaksaa koulujuttuihin keskittyäkin. Ja vaikkei jaksaisikaan, on pakko. Nyt tää blogin kirjoittaminen on taas auttanut sen verran, että saatan avata opparini hetkeksi jo tänään. Kävin tänään muuten katsomassa Leijonansydän-elokuvan. Se oli kyllä yllättävän hyvä, mie kun suhtaudun aika varauksella suomalaisiin elokuviin. Ja miun kuulokkeet on ruvennu vittuilemaan miulle. Joku kosketushäiriö, niin ettei toisesta kuulokkeesta kuulu välillä mitään. Olihan nuo jo muutaman kuukauden vanhat -.-

Ainiin, paino ei oo syömisistä huolimatta noussut, vaan jopa tippunut! Ärsyttää vaan, kun ei tiedä valehteleeko tuo miun vaaka vai ei. Paino oli tänään 83,3 kg, mutta se saattaa olla sen melkein puolitoistakiloa vähemmän, jos tuo miun vaaka valehtelee. Tiiä nyt sitten, mitä ajatella.