Kehonkoostumuksen karu totuus

No nysse on ohi. Miun elämä siis...eiku :D Tällä menolla kyllä se elämäkin saattaa olla liian varhain ohi, jos en jotain tee tuolle vartaloni rasvamäärälle. Kehonkoostumusmittauksen tulokset oli varsin karua kuultavaa. Ihan hyvä, että en turhan optimistisesti arvaillut tuloksia etukäteen. Ei tällä ylipainolla mitään hyviä tuloksia olisi voinut odottaakaan. Ja tästähän ei ole suunta kuin ylöspäin, koska takaisin huonoihin elämäntapoihin en aio palata. Sen verran huolissani omasta terveydestäni olen. Vaikken ehkä ole sairas nyt, voin olla sairas vuoden tai viiden vuoden kuluttua. Tämän ikäisenä en haluaisi vielä olla keski-ikäisen tasolla fyysisen kunnon ja terveyden suhteen.

Ei menny muuten niinku elokuvissa tuo miun mittaukseen meno. Netistä katsoin osoitteen, jonne sitten aamulla suunnistin niin, että oli varttia vaille kahdeksan paikalla. Sieltä sitten kuulin, että pitäisi olla toisella puolen kaupunkia. Äkkiä soitto Fysiotikkaan ja aikaa siirtämään. Sain onneksi uuden ajan samalle päivälle pari tuntia myöhemmäksi. Aamulla olin löntystelly etanavauhtia, etten hikoilisi, kun sitä piti ennen mittausta välttää. No hikihän siinä kuitenkin tuli edestakaisin ravatessa. Sainpahan kunnon aamulenkin ainakin. Nälkä vaan alko kurnia suolistossa, kun en ollut aamupalaa syönyt ja vedenjuontikin oli kielletty. Ihan kuivahtanut olo oli, kun oon tottunut juomaan tuopillisen vettä ennen aamupalaa.

Tässä on kehonkoostumusmittauksen tulokset:

Paino: 83 kg (melkein 1,5 kiloa vähemmän kuin omalla vaa'alla aamulla. Näinköhän miun vaaka valehtelee?)

Rasvaton massa: 46 kg (ei mitään hajua, mitä tuo tarkottaa)

Luumassa: 2,82 kg 

Pehmytkudosmassa: 43,2 kg (joo älkää kysykö tuostakaan)

Kehon nesteet: 33,6 litraa

Rasvamassa: 37 kg

Mineraaleja ja proteiineja miun kehossa on normaalisti, mutta rasvaa on yli normaalin (ylläri!).

Lihasmassa: 25,2 kg (viitearvo: 22,3 - 27,3 kg eli tuo miulla on ihan ok)

Painoindeksi: 30,5

Rasvaprosentti: 44,5% (voi järkytys! ei ollu se miun 50 prossaa kovin kaukana totuudesta)

Vyötärö-lantiosuhde: 0,95 (en oikein tajuu tuotakaan, mut sen pitäis olla alle 0,85)

Viskeraalisen rasvan arvo: 132,2 (pitäis olla alle 100)

Lihastasapaino miulla oli normaali (molemmat kädet ja jalat yhtä vahvoja/lihaksikkaita, ja keskivartalossa on myös lihasta ihan hyvin). Rasvan osuus tosin pilaa kaiken :D Lihasta miun ei tarviis lisätä noitten tuloksien mukaan, mutta rasvaa/painoa pudottaa 23,2 kg, jolloin olisin ihannepainossani (59,8kg). Perusenergiankulutus miulla on aika pieni, 1364 kcal.

Miehän en kuitenkaan ajatellu ihan noin paljon painoa pudottaa, vaan tavoitepainona miulla on se 65kg. Vaikka eihän sitä tiedä, jos vaikka mieli muuttuu jossain vaiheessa. Tällä hetkellä jokainen pudotettu kilo ja jopa gramma tuntuu ihan kivalta. Tosin kärsimättömyyskohtauksia tulee vähän turhan usein. Motivaatiota syö aika paljon se, että vaikka liikun melko paljon, ei paino tipu. Ja ruokavaliohan se on suuremmassa osassa painonpudotuksessa kuin liikunta. Eli ruokavaliossa miulla jokin mättää. Mie en kuitenkaan halua ruveta siihen, että lopetan liikkumisen ja pudotan painoa vain ruokavaliota muuttamalla, koska haluan ne terveet elämäntavat opetella heti alusta alkaen. Tänään soitinkin ravitsemusterapeutille, ja ensi viikon tiistaina meen sitten sinne. Toivottavasti saan hyvät ja selkeet ohjeet. Nyt pitäis jatkaa tenttiin lukemista. Kiinnostus on nolla, mutta toivoakaan ei oo päästä läpi lukematta.

Maankamaralla edelleen!

Pitäis varmaan pestä farkut, niin ne vähän tiukentuisi. Tänään
kauppareissulla ne valui koko ajan, mutta en mie kyllä
laihtunut varmasti ole!

Pidin lupaukseni eli en joutunut ampumaan itseäni kuuhun. Kahvakuulatreeni ei kyllä ihan aamulla ollut, kun herääminen vähän venähti. Mutta treenasin kuitenkin! Ja asioitakin sain hoidettua; lähetin tärkeitä sähköposteja ja kirjoittelin kalenteriin, mitä teen milloinkin. Huomasin taas kirjoittamisen voiman edellisen postauksen jälkeen. Sain purettua blogiin ahdistustani tuon koulun suhteen, enkä enää yöllä herännyt panikoimaan vaan nukuin rauhallisesti koko yön. Viime yönkin nukuin hyvin, vaikkakin ehkä liian pitkään. Hirveä väsymys on vaivannut eilen ja tänään, mutta onneksi olen saanut jotain aikaiseksikin. Tänään tosin piti saada opparia etenemään, mutta siirsin sen huomiselle, kun tuli pari muuttujaa. Huomenna olisi syytä ottaa itseäni niskasta kiinni, ennen kuin olen oikeasti kusessa.

Tänään mie kävin juoksemassa pitkästä aikaa. Juoksin taas intervalleja, joista oon innostunu ehkä liikaa :D Tosin vielä olis paljon parantamisen varaa siinä, että oikeasti ottaisin itsestäni kaiken irti. Miehän en tee intervalleja oikeaoppisesti, koska kävelen välillä. Oikeasti pitäisi vuorotella hölkkäämisen ja juoksemisen välillä, mutta miun kunto ei taida olla siihen vielä tarpeeksi hyvä. Johtuu varmaan osittain siitä, että on niin paljon painoa kuljetettavana, kun tätä ruhoani yritän saada eteenpäin. Tänään juoksu kulki tosi hyvin ja varsinkin alkulämmittelyjen ajan askel oli kevyt. Kokeilin jopa sitä hölkkäämistä kävelyn sijaan parin ensimmäisen intervallin ajan. Sitten loppui kunto tai oikeastaan tahdonvoima. Siitähän loppujen lopuksi on kyse. Jos tuntuu siltä, etten saa happea tai jalat tuntuvat väsyneiltä, alan kävellä. Pelkään kompastuvani väsähtäneillä koivillani tai alkavani hyperventiloida, kun luulen etten voi hengittää.

Juoksin noin 6,5 kilometriä 54 minuutissa, mikä on minun tähänastinen ennätykseni. Intervalleja juostessa matka ei tunnu pitkältä, ja se myös kuluu nopeammin. Todellisuudessa en tasaista vauhtia juostessa pystyisi tuossa ajassa tuota matkaa juoksemaan. Olen hidas kuin etana, mutta ehkä pääasia kuitenkin on se, että edes jotain tekee. Olo lenkin jälkeen oli tosi hyvä (serotoniinit sun muut, jee!), vaikka miun tuurilla tietenkin muuten sateettomana päivänä satoi koko lenkin ajan. Huomenna olen suunnitellut tekeväni viikon toisen voimakoulu-treenin, ja pakkohan se on tehdä että saa sen kaksi kertaa viikossa täyteen. Maanantaille en ole suunnitellut mitään kävelyä raskaampaa liikuntaa, sillä tiistaiaamuna menen kehonkoostumusmittaukseen, ja sitä edeltävänä päivänä pitäisi välttää raskasta liikuntaa.

Everytime.

Hirmu jänskää on kyllä mennä siihen mittaukseen! Aikaa varatessa olisi pitänyt saada ohjeet siitä, miten sinne pukeudutaan, mitä saa syödä ja miten liikkua ennen mittausta, mutta en oikein saanut vastauksia nyhdettyä siitä puheluuni vastanneesta miehestä. Ensin sovittiin aika kahdeksitoista, mutta sitten siirrettiin se kahdeksaksi, koska se on kuulemma paaston kannalta parempi. Sitten tietysti kysyin, että millainen paasto pitää tehdä ennen mittauksia, niin se mies sanoi vain, ettei tarvii paastota, mutta aamulla ei sais hirveesti syödä. Etsin tänään itse netistä vähän tarkempaa tietoa pukeutumisesta ja siitä liikunnasta. Ilmeisesti hikoilua ja kuntoilua pitäisi välttää ennen mittausta. Miulla vaan on se ongelma, että miun pitää mennä sinne kävellen ja olen perinyt isäni hirveät hikigeenit eli hikoilen helposti, paljon ja joka puolelta :D Mutta ehkä se ei haittaa, jos mie kävelen etanavauhtia sinne ja yritän olla hikoilematta. Pitää sitten varmaan lähteä seittemältä, vaikka matkaa on vain pari, korkeintaan kolme kilometriä :D

Internetsissä selatessani katselin samalla, millaisia tuloksia muut olivat saaneet kehonkoostumusmittauksissa. Jonkin verran nimittäin löysin blogitekstejä aiheeseen liittyen. Oon tässä parin päivän aikana miettinyt, miten järkyttävät lukemat mie itse siellä saan. En halua arvioida tuloksia kovinkaan realistisesti tai optimistisesti, etten joudu pettymään :D Rasvaprosentti miulla on varmaan ainakin viiskymmentä, lihasta on korkeintaan kymmenen prosenttia, jos ollenkaan. Varma arvioni on se, että rasvaprosenttini on 60% ja loput miusta on luuta ja vettä. Viskeraalisen rasvan arvo on vähintään 18. Mie en onneksi koskaan sorru liioitteluun. Tiistaina tulee sitten todellinen tuomio, ja ne tulokset kerron sitten myös täällä blogissa. Väsynyt bloggaaja kiittää, kuittaa ja kiirehtii nukkumaan. Vanha ei enää jaksa.

Ei taas menny niinku Strömsössä

Tämä päivä siis. Piti tehdä kaikkee kehittävää, hyödyllistä, pakollista ja kiireellistä. En tehny oikeestaan mittään, mitä olin suunnitellu. Olin kalenteriinki merkinny, että varaan ajan siihen kehonkoostumusmittaukseen, teen hakemuksen Kelan kuntoutuspsykoterapian jatkoa varten, lähettelen koulusähköposteja, käyn Lidlissä ja apteekissa ja teen lihaskuntotreenin. Loppujen lopuksi sain sentään sen kehonkoostumusmittausajan varattua, tein Kelan hakemuksen ja kävin apteekissa. Sen sijaan nuo tärkeimmät, eli koulusähköpostien lähettelyt ja lihaskuntotreeni jäi tekemättä, hups. Ensinnäkin aamulla heräsin ihan liian myöhään, vasta yhdeltätoista. Sitten pyörin pari tuntia netissä ja tein sen hakemuksen, kunnes veljeni vaimo laittoi viestiä ja pyysi kyläilemään. Mie en ikinä pysty vastustamaan tuota pyyntöä, varsinkaan nyt, kun oli kulunut jo pari viikkoa siitä, kun näin muksut viimeksi. Ja siellä tulikin oltua yli kolme tuntia, kun muksut ei halunnu miun lähtevän enkä mie sitten malttanut lähteä. Mie vaan rakastan niitä liikaa <3

Sitten tulin apteekin kautta kotiin, söin päivällistä ja jumituin A:n ja H:n kanssa telkkarin eteen. Jäi sitten se kahvakuulatreeni tekemättä ja sähköpostit lähettämättä. En nyt jaksa edes ajatella sen tärkeimmän, oppariin liittyvän sähköpostin lähettämistä, kun ensin pitäis varmaan tunti vähintään miettiä, miten sen muotoilee ja mitä siihen kirjoittaa. En oo siis tehny mitään koulun eteen kahteen viikkoon. Sen suunnitelmaseminaarin jälkeen iski joku väsymys/ahdistus/tyhmyys, enkä jaksanu ajatellakaan mitään opparia. Tässä sitä nyt ollaan, pari kertaa oon aamuyöstä heränny panikoimaan sitä, että en kerkee tehdä kaikkea mitä pitäisi. Ens viikolla on tentti, jonka käyn uusimassa ja jota en varmaan vieläkään pääse läpi. Sen jälkeen ei olekaan enää kuin pari viikkoa, kun opinnäytetyön melko valmis versio pitäisi lähettää jo tarkastajalle ja opponentille, eli ohjaajalle se pitäisi lähettää jo hyvissäajoin ennen sitä. ÄÄäääää, aaarrgghhh, apua ja iiiiiikkkkssss!!!! Paniikki! Miks mie vaan tuhlaan tätä aikaa kaikkeen muuhun?

Ei edes yhtään rauhoita mieltä se, että sen tutkimussuunnitelman sillon muutama viikko sitten kirjoitin noin kuudessa päivässä. Silleen muutaman tunnin päivässä. Ja sain kuitenkin aikaan sitä tekstiä lähes parikymmentä sivua. Jotenkin oon varma, etten mie siinä nyt onnistu. Enkä oo edes sitä tutkimusaineistoa varsinaisesti keränny. Ja jotenki oon tyhmä, enkä oo pyytäny apua ohjaajalta, joka on ihan sitä varten, että voisin kysyä neuvoa esimerkiksi haastattelukysymysten laatimisessa. Sen tutkimussuunnitelmankin tein oikeastaan täysin itsenäisesti, enkä ollu ohjaajaan missään yhteydessä, ennen kuin palautin valmiin version. Ehkä mie voisin nyt yrittää tehdä jotain eri tavalla. Miksi tällaisessakin asiassa on vaikea pyytää apua, vaikka ohjaaja on sitä varten, että siltä sitä apua pyydetään? Viimeiseen asti pitää yrittää itsenäisesti ratkoa ongelmat ja itkeä ja ahdistua, kun ei tajua ja jaksa.

Toivottavasti huomenna menisi jo paremmin. Jo se, että tekisin jotain koulun eteen varmaan rauhoittaisi mieltä. Toivottavasti. Stressi on pahasta, mutten osaa elää ilman sitä ja stressaantuneena laihtuminenkin on hitsin paljon hankalampaa. Nyt mie taidan mennä iltapalalle ja -pesulle, ja aamulla teen sen kahvakuulatreenin, jonka virkistämänä saan toivottavasti asioita hoidettua. Ammun itteni kuuhun, jos syön sanani ja lahnailen koko päivän.

Elämän pieniä iloja

Minoon piättäny, että yritän (paino sanalla yritän) iloita kaikista pienistä jutuista joka päivä. Oon ihan liian negatiivinen ja hirvee stressihirviö, ja haluaisin päästä siitä eroon. Tällä hetkellä oon aika positiivisella mielellä, vaikka luulis, että nuo verikoetulokset olisi syökseneet miut murheenlaaksoon. Kiva paikka muuten, käyn siellä usein. Tällä hetkellä näen oikeastaan lähes pelkästään hyviä puolia kolesteroliarvojeni nousussa. Nyt miun on pakko elää terveellisesti, vaikken välttämättä aina haluaisikaan. Ehkä pysyn myös helpommin erossa herkuista, kun tiedän konkreettisesti, etteivät ne ole terveydelleni hyväksi. Eikä niitä varsinaisesti tee ainakaan tällä hetkellä mieli, kun tiedän, että ne ovat ainakin osittain syynä kolesteroliarvojeni nousuun.

Nyt kun miun on pakko elää terveellisemmin, niin ehkä mie myös vihdoin laihtuisinkin. Kuten varmaan lukijatkin ovat huomanneet, motivaationi ja kiinnostukseni elämäntapamuutokseen ovat varsin kausiluontoisia. Jaksan ehkä kaksi viikkoa, kunnes kiinnostus lopahtaa tyystin kuukaudeksi, pariksi. Nyt miun on kuitenkin pakko noudattaa kunnollista ruokavaliota, jos haluan parantaa terveyttäni. Minun täytyy pitää edes siitä kiinni, vaikka liikunta jäisikin välillä vähemmälle. Olen varma, että tulee aikoja, kun mieleni tekee herkkuja ja varmasti niitä syönkin, mutta ehkä onnistun rajoittamaan määrää pienessä kuolemanpelossani.

Tänään olen iloinnut tuon "terveellisyyspakon" lisäksi siitä, että olen tehnyt itselleni maistuvia voileipiä. Yleensä syön leipäni pelkällä Oivariinilla, nyt päälle eksyy Floran lisäksi jopa kasviksia. Ja hitsi, että maistuu muuten hyvältä! Tosin tätä jatkuu varmaan korkeintaan sen neljä päivää, kunnes iskee laiskuus ja jää kasvikset pilkkomatta. Kiva oli kuitenkin lounaalla herkutella parilla sellaisella leivällä tänään postiluukusta tipahtanutta KuntoPlus-lehteä selaillen. Tuo lehti oli yksi tämän päivän pienistä iloista, samoin kuin sen mukana tullut tilaajalahja <3 Mie silloin lehteä tilatessa valitsin tilaajalahjakseni Speed Sonicin juoksukellon ja oon oottanu sitä kuukauden päivät kuin kuuta nousevaa. Nyt pitäis vaan opetella käyttämään sitä.

Miun uusi lelu :)

Oon ehkä maailman noloin ja surullisin tapaus, kun joka keskiviikko iloitsen jo etukäteen siitä, että paikallislehden välissä tulee Lidlin mainoslehti :D Parasta keskiviikossa <3 Sitten kun se vihdoin tulee, luen sitä pitkään ja hartaasti. Parasta on se, jos on jotain urheilujuttuja tulossa myyntiin tai jotain terveellistä, yleensä kallista ruokaa on tarjouksessa. Muut hempeilee kumppaneidensa kanssa sateisena keskiviikkoiltana sohvalla elokuvaa katsoen, kun minä sulkeudun omaan ylhäiseen yksinäisyyteeni lukemaan Lidlin lehteä. Voiko enää säälittävämpää olla? :D

Miten sinä vietät keskiviikkoiltasi?

Ai niin, tänään oli kivaa myös se, että siskon kissa tuli varmaan ensimmäistä kertaa kolmen elinvuotensa aikana omasta aloitteestaan miun syliin. Ja vanhimman siskon kanssa oli myös ihana jutella, kun ollaan kohtalotovereita tuon kolesterolin suhteen. Vähän saattaa muuten hävettää myöntää, että mie oon vuoden ajan kirjottanu tätä blogia yleensä vähän vähemmän ahkerasti, enkä oo tänä aikana laihtunu saati sitten oppinu mittään. No, on tästä jottain iloa ainakin miulle ollut, vaikka en varmaan hirveen kannustava esimerkki muille olekaan :D

Mä kualen!

No okei, vähän saatoin liioitella. Pieni kuolemanpelko kuitenkin jäytää takaraivossa, ja mikäs sen paremmin motivoisikaan elämänmuutokseen. Kävin nimittäin terkkarilla kuuntelemassa tuomion perjantaisista verikokeista. Verensokeri oli just ja just normaalin rajoissa eli 5,9 kun normaalin raja on 4-6. Kolesterolit sen sijaan oli pilvissä. Kokonaiskolesteroli saisi olla 5 ja miulla se oli 8,5. Huonon kolesterolin osuus 3,4, kun sen pitäisi olla alle kolme. Muut kolesterolihommat olikin sitte ihan ok. Sydän- ja verisuonitaudit, täältä tullaan, hitaasti mutta varmasti! Sain terkkarilta neuvoja ruokavalion suhteen, "saarnan" metabolisesta oireyhtymästä ja yhteystiedot ravitsemusterapeutille. Terkkarin kanssa päädyttiin siihen lopputulokseen, että kovat rasvat minimiin ja pehmeitä rasvoja enemmän.

Terkkarilta lähdin motivoituneena ja hirvee nivaska papereita mukana kaupan kautta kotiin. Sain terkkarilta sellasen kortin, josta voipi katsoa, miten paljon tietyissä tuotteissa saa olla suolaa, sokeria ja rasvaa korkeintaan. Kaupassa sitten pyörin se läpyskä kädessä ja yritin saada selvää ruisleipien suolamääristä. Loppujen lopuksi päädyin REALiin :D Kaupassa tein (kerrankin) pelkästään terveellisiä valintoja. Ostin REALin lisäksi Flora-margariinia (hyvästi, Oivariini), kaurahiutaleita, rasvatonta maitoa sekä raejuustoa, rasvatonta ja maustamatonta rahkaa, satsumoita, kurkkua, paprikaa, porkkanoita ja lehtisalaattia. Pitkään oon miettinyt, että kasvisten ja juuresten syömistä pitäis lisätä oikeesti paljon, kun syön yleensä vaan tyyliin kurkkua pätkän päivässä. Nyt nuo verikoetulokset sitten antoi kunnollisen sysäyksen siihenkin.

Silleen miulla on kyllä hyvä tilanne, ettei mitään hirveen isoja muutoksia tarvii tehdä. Mie kun oon aikaisemmin syönyt melkein kaikki maitotuotteet rasvattomina, en pahemmin käytä juustoja enkä leikkeleitä, enkä ole prosessoitujen lihajalosteiden suurkuluttaja. Yksi paheistani on kuitenkin maustamaton jogurtti, jonka syön rasvaisena versiona. Nyt vaihdan senkin rasvattomaan, vaikka eihän se niin hyvää ole. Marjoja ja hedelmiä mie syön päivittäin, mutta juuri niiden vihannesten ja juuresten suhteen on parannettavaa paljon. Muutenkin pitää kyllä ruokavaliota muuttaa niin, että suurin osa syödystä ruuasta olisi hedelmiä, marjoja, vihanneksia ja juureksia ja esimerkiksi maitotuotteiden osuus pienempi. Niitä mie nimittäin syön vissiin liian paljon.

Tässä on miun päivällinen: kinkkukiusausta, kaks porkkanaa, yks pieni paprika, kurkkua, leipää (REAL, päällä Floraa, salaattia, broilerileikkelettä ja kurkkua) ja lasi rasvatonta maitoa. Nuo lautaset on siis leipälautasia, mutta taidan edelleen syödä liian suuria määriä.

Terkkarikäynnin jälkeen on tullut aika paljon mietittyä sitä, miks nuo arvot on nousseet. Omasta mielestäni oon kuitenkin melko terveellisesti elänyt ja liikkunutkin enemmän. Pari vuotta sitten kolesteroliarvot oli myös koholla, mutta ei läheskään noin paljon. Enkä mie sillon varmaan näin terveellisesti elänyt...kai...jos muistan oikein. Vaikka enhän mie vieläkään erityisen terveellisesti elä. Oonhan mie kyllä viimeaikoina ja kesän aikanakin puputtanut jäätelöä, hampurilaisaterioita, sipsejä, poppareita, suklaata, karkkia jne. En tiedä vaikuttavatko ne sitten noihin arvoihin. Ihmisen elimistö on mystinen laitos. Toisaalta olen hyvinkin saattanut elää terveellisemmin silloin pari vuotta sitten. Pikkusiskon kanssa yhteen muuttaminen kuitenkin huononsi miun ruokavaliota aika paljonkin. Kyllä miulla paino ainakin on isompi kuin silloin.

En oo muuten sitä voimakoulua tehnyt kahteen viikkoon, hups. Ensin oli kiire, sitten laiskotti ja sitten laiskotti vähän lisää. Tosin viime viikolla käytiin vaelluksella, ja olin pari päivää sen jälkeen ihan kuollu. Eilen jätin myös voimakoulun väliin, kun laiskotti entisestään. Tänään mie sen kuitenkin vihdoin teen! Haluan pitää itestäni huolta, ja siihen tarvitaan myös sitä liikuntaa ja lihaskuntotreeniä. Nyt mie lupaan itelleni ja miun blogin lukijoille, että mie teen sitä hiton voimakoulua sen kaks kertaa viikossa, vaikka kuinka laiskottais! Oon liian nuori olemaan terveysongelmainen, eikä se terveys parane sillä, että mie istun koneella kaiket päivät.

Ps. Yritän pysyä erossa myös herkuista!

Tetanus käsivarressa ei treenata

Kävin siis siellä terkkarilla tänään. Se laittoikin miulle heti sen jäykkäkouristusrokotuksen, kun rokotuksista tuli puhetta. Miun oli tarkotus tehdä tänään vihdoin vähän lihaskuntotreeniä, kun oon koko viikon lusmuillut, ja se ohjelma pitäis kuitenkin pari kertaa viikossa tehdä. Kuntoplussan sivuilta bongasin sellasen voimakoulun, niin sitä oon tehnyt nyt kolme viikkoa aina sen kaks kertaa viikossa. Tosin tää viikko nyt on menny ihan persiilleen. Ja nyt tuo miun käsi on siitä rokotuksesta vähän kippee, niin lusmuilenpa sitten tänäänkin :D Jos vaikka saisin itteni raahattua juoksemaan sen voimakoulun sijaan.

Se terkkarikäynti oli ihan huippu! Harmittaa kun en oo aikasemmin tajunnut käydä. Tosin ei miulla aikasemmin oo ollu näin hyvää jaksamista itseni kunnossa pitämiseen. Sillä terkkarilla ois ollu painonpudotusryhmäkin, mutta mie en voi mennä siihen, kun kohta valmistun. Sain kuitenkin paljon lisää tietoa terveellisestä syömisestä, ja kovasti terkkari kehu sitä, että mie liikun näinki paljon. Sitte se anto miulle yhteystiedot Fysiotikkaan, että voin käydä kehonkoostumusmittauksessa, joka ei kuulemma maksa kuin muutaman euron. Mie oonkin pitkään miettinyt, että haluaisin käydä siinä, mutta en oo tienny, mitä kautta sellaiseen pääsee. Terkkari mittas tietysti miun vyötärönympäryksen (luku oli niin järkyttävä, etten suostu myöntämään sitä edes itselleni) ja verenpaineen, jonka alapaine oli vähän koholla ja sykekin aika korkea, kun vähän taisin ehkä jännittää.

Sitten laitettiin miulle vielä lähete sinne verikokeisiin, niin katsotaan onko kolesteroli- ja verensokeriarvot kunnossa. Verikokeet on ens viikolla, ja sitä seuraavalla viikolla meen sitten uudestaan terkkarille kuulemaan niistä tuomion. Jos niissä on jotain häikkää, niin terkkari sitten ohjeistaa miut ravitsemusterapeutille. Sen ravitsemusterapeutin kautta vois kanssa päästä sellaseen painonpudotusryhmään. Pitää katsoa jos vaikka innostuisinkin sellaiseen liittymään. Miusta on kyllä kiva, että käydään sitten ne verikokeitten tulokset yhdessä terkkarin kanssa läpi, kun enhän mie niistä mitään tajuais kuitenkaan. Tai ainakaan en osais elämäntapojani muuttaa niin, että ne arvot saataisiin parempaan kuntoon. 

Miuta on jo pitemmän aikaa ärsyttänyt tää miun naama, joka kukkii ku paraski puutarha. Eikä mitään käsitystä, mistä tää vois johtua, kun aikaisemmin on sentään ihan suht hyvässä kunnossa ollut. Tai ainahan se on ollu täynnä näppyjä, mutta nyt on sellasia jättimäisiä punaisiakin. Terkkari sanoi, että voisin käydä ihotautilääkärillä, että saisin vaikka jonkun voiteen auttamaan tilannetta. Miun isosisko oli käyny yksityisellä ihotautilääkärillä, ja sillä ainakin oli joku reseptivoiden auttanut. Olis kyllä elämä ihanaa, jos ei olis finnejä. Aikaisemmin kehtasin ihan hyvin mennä kaupungillekin ilman meikkiä varsinkin kesäisin, mutta nykyään naama on kuin ruttotautisen petolinnun perse :D Meikkaaminen ei kyllä varmaan tee yhtään hyvää tuolle miun naamalle.

A teki miulle toissapäivänä Instagram-tilin. Se on jo pitkään yrittäny saada miuta liittymään, mutta oon ollu liian laiska. Oon pari päivää säätänyt siellä ja ettiny kaikki mahdolliset korealaiset idolini :D Nyt taidan koomata pari tuntia draamaa katsoen ja sitten yritän pakottaa itseni sinne lenkille. Hauskaa perjantai-iltaa kaikille!

Möhömaha pöpipää täällä hei!

Ihan kuin minä!

Luvassa on taas sekavaa sepustusta viime päivistä. Eilen oli suunnitelmaseminaari, joka meni kai ihan hyvin. Paitsi että esitykseen meni puoli tuntia, vaikka sais mennä vaan kakskyt minuuttia. Ja miehän siis en tykkää esiintymisestä yhtään. Laulaessa se oli vielä ihan ok, mutta tuollaisten yksinpuheluiden pitäminen on hirveetä. Varsinkin kun pitäis kuulostaa siltä, että tietääkin jostain jotain. Ja miehän meinasin ruveta pillittämään sen esityksen jälkeen, vaikka sain ihan kannustavaa palautettakin. Syytän menkkoja. Sitten kun koko homma oli ohi, oli sellanen masisolo, vaikka kaiken järjen mukaan olis pitänyt vaan olla helpottunut siitä, että se tosiaan on ohi. Oon outo. Kävin sitten piristykseksi vuokraamassa pari elokuvaa ja ostin karkkia...öhöm...reilusti yli kilon.

Olo on ollut varmaan menkkojen takia vähän herkkä. Ensin säikähdin, että nyt miulla on taas alkamassa masennuskausi, mutta sitten kuittasin sen vain menkkojen mielialanvaihteluilla. Ja tuo tuo eilinen karkkien syönti ei todellakaan ollut viikon sisään ainut mässäilykerta. Lauantaina meillä oli pikkusiskojen kanssa leffailta. Katsottiin kaikki Pirates of the Caribbeanit. Mässyä oli tietysti enemmän kuin laki sallii. Kaks pussia sipsiä dippeineen, kaks pussia mikropoppareita ja taas noin kilo karkkia sekä kolme pulloa limpparia. Olo oli ihan järkyttävä. Tuntui, että ois voinu vaan oksentaa tai kuolla. Ja sillon vielä ajattelin, että seuraavalla kerralla en varmasti syö niin paljon. Vaan enkös mie eilen vetänyt samanlaiset överit. Mitään en ollut oppinut. Toivottavasti seuraavalla kerralla oikeasti muistan lauantaisen ja eilisen minikuoleman.

Maanantaina muuten kävin Dollyssä (paras pikaruokapaikka ikinä! Sieltä on myös tosi hyvä salaattibuffet) syömässä. En todellakaan tyytynyt salaattiin, vaan jättijuustoateria meni kevyesti alas. Suurin ihme tässä mässäilykierteessä on se, ettei paino ole noussut. Vaikka ei se kyllä ole yhtään tippunutkaan. Sentään tiistaina osasin syödä melkein järkevästi. Ja liikkunutkin onneksi olen. Pikkusiskoni A oli muutaman päivän meillä, ja käytiin yhdessä iltalenkillä sunnuntaina ja maanantaina. A:n kanssa on ihan parasta käydä lenkillä <3 Tiistaina kävin juoksemassa ja eilen kävin taas kävelemässä, kun oli pakko sulatella vähän karkkimöykkyä mahasta.

Perjantaina muuten totesin, ettei pizza ole maailman paras juoksulenkkiä edeltävä ruoka :D Pizzaköntti mahassa on vaikea saada happea. Ja aika ikävästi se yrittää pyrkiä pois, jos ei välillä vähän kävele rauhallisesti. Enkä edes syönyt sitä pitsaa kuin neljä palaa, mikä on miun mittapuulla vähän. Huomenna mie muuten menen terkkarille terveystarkastukseen. Vähänkö siistiä, että ajan pystyi varaamaan netissä. Miulle on välillä lähes ylitsepääsemätöntä soittaa mihinkään. Jahkailen monta päivää, ennenkuin saan asian vihdoin hoidettua. Terkkarille se soittoaika oli sitä paitsi kahdeksasta yhdeksään, mikä on miulle ihan liian aikaista :D Miun on pitänyt jo keväästä asti soittaa sinne, kun jäykkäkouristusrokotus olisi jo pitänyt uusia. Nyt aattelin hoitaa sen sitten niin, että sillä terveystarkastuskäynnillä sovin uuden ajan sitä rokotusta varten.

Ei miulla varsinaista syytä ole mennä terveystarkastukseen, paitsi että oon ihan luulotautinen (mieluummin luulotautinen kuin oikeasti tautinen). Aattelin vähän valittaa siitä, kun paino ei putoa. Tosin viimeaikaisia syömisiä ajatellen ei ole ihmekään :D Mutta suurimman osan ajasta syön kuitenkin melko terveellisesti ja liikun aika paljon. Enkä omasta mielestäni syö mitenkään järkyttäviä määriä yleensä. Tai sitten vain kuvittelen ne määrät paljon pienemmiksi kuin ne oikeesti on. Ajattelin pyytää terkkarilta lähetteen verikokeisiin, kun voisi taas nuo kolesterolit sun muut tarkistaa. Miullahan siis on diabetes, korkea kolesteroli, kaikki suonet tukossa, syöpä, verenpainetauti, aivoverenvuoto ja veritulppa molemmassa jalassa. Siis jos miulta kysytään. Jospa nyt sitten saisin joko niille tai luulotaudilleni vahvistuksen.