Loputon nälkä

Onko teillä koskaan tunnetta, ettei nälkä mene millään ohi? Pitäis vetää hirveet määrät kaikkee ruokaa vaan koko ajan, että nälkä häviäis. Ja tottakai tekee mieli kaikkea vähemmän terveellistä. Tänään on taas sellanen olo. Olen huomannut, että nälkä vaivaa oikeasti koko ajan, jos en nuku tarpeeksi. Ja mie tarvihtisin sitä unta jonku 10 tuntia vähintään, ettei nälkä koko ajan vaivaisi. Viime yönä nimittäin kuitenkin nukuin sen 8-9 tuntia, vaikkakin aika katkonaisesti. Sitä edellisenä yönä nukuin sen kymmenen tuntia, ja eilen olikin ihan hyvä fiilis koko ajan. Meinasin jopa unohtaa syödä, kun ei ollut nälkä. Yritän kuitenkin syödä noin kolmen tunnin välein, että elimistöllä olisi jotain mussutettavaa.

Tänään olisin oikeesti voinut vaan syödä koko ajan. Siis ihan koko ajan ja ihan mitä vaan. Oon kuitenkin saanut itseni hillittyä, kun jotenkin aivot kai tajuaa, ettei se nälkä ole todellista. Tavallisesti vaan vetäisin napani täyteen ruokaa ja mässyä, ja pyörisin ähkyssä sängyllä. Jotain kai alkaa oppimaan tai sitten tämä on vain väliaikainen hairahdus :D Tänään on ollut aika salaattipainotteinen ruokavalio. Aamulla söin puuroa, lounaalla kävin Citymarketin kahvilassa salaattibuffassa ja päiväruuaksi söin fetasalaattia ja liekkisiipiä. Ja onnistuin jopa rajoittamaan annoskokojani jonkin verran pohjattomasta vatsasta huolimatta.

Eilen mie kävin illalla juoksemassa intervalleja, ja yllättäen se oli tosi kivaa. Kivempaa kuin sen peruslenkin tallaaminen samalla vauhdilla. Taidan ruveta harrastamaan tuota intervallijuoksua enemmänkin, koska tuntuu, että se myös tehoaa. Tänään aamulla paino oli alle 85! Jee! :D En kyllä tiijä, johtuko se tuosta juoksemisesta. Ei varmaan. Ehkä mie vielä joskus pääsisin pysyvästi sen kasikympin allekin. Nyt oon pari tuntia kerännyt voimia, että saisin tartuttua kahvakuulaan. Ei kiinnosta, ei huvita yhtään. Toisaalta on pakko käydä suihkussa, joten samahan se olis ennen sitä hikoilla. Huomenna nimittäin on vesikatko klo 9-14. En sinne kahteen asti haluais olla ällöttävänä ja limaisena.

Tänään oon hoitanu urakalla kouluasioita ja kävin meidän uudella kampuksella ensimmäistä kertaa. Tein sellasen opintosuunnitelman tälle syksylle ja tajusin, ettei miulla oikeasti oo enää hirveästi jäljellä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan miulle tuli olo, että mie selviän tästä ja pystyn jopa valmistumaan joulukuussa. Se olis kyllä tosi huippua, koska sitten ei tarvihtis anoa lisäaikaa opiskelulle. Ja hermo menee noitten raha-asioiden kanssa venkslaamisen. Koko ajan on jotain ongelmia joko sossun tai Kelan kanssa, ja ne ongelmat syö energiaa hirveesti. Puhumattakaan siitä, miten pilvissä miun stressitasot koko ajan on. Yritän tietoisesti vähentää stressiä ajattelemalla, että asioilla on aina tapana järjestyä. Koska mie tosiaan stressaan jopa siitä, että mie stressaan :D

Ai niin, miun pikkusisko (se, jonka kanssa mie asun) rupes seurustelemaan muutama viikko sitten. Mie saatan olla vähän kateellinen aina, kun H selittää, miten rakastunut on. Mie kun en ole koskaan ollut rakastunut. Muuten miuta ei pahemmin niitten suhde haittaa, mutta välillä ärsyttää, ettei kotona saa olla omassa rauhassa. H:n poikaystävä nimittäin majailee meillä aika paljon, koska hän asuu vielä vanhempiensa luona. Toisaalta on positiivista, että Helisa elää ehkä hitusen siistimmin. Niin ja tajusin muuten, että mie oon varmaan kohta tämän perheen ainoa sinkku :D Kaikki vanhemmat sisarukset on jo naimisissa ja ei varmaan pitkään mene, niin A:kin jo seurustelee. Mie voin sit olla se vanhapiikatäti, joka neuloo kaikille sukkia ja opettaa soittamaan pianolla hyvin huonosti.