Edellisestä kirjoituksestani on pöyristyttävän pitkä aika. Kesä meni yhdessä hujauksessa, vaikka en töissä tai koulussa ollutkaan. Olen äärettömän kiitollinen niille, jotka jaksavat pysyä lukijoinani, vaikka olenkin maailman surkein ja laiskin bloggaaja. Puolustuksekseni voin sanoa vain, että sairaslomasta huolimatta kesä oli kiireinen enkä suoraan sanottuna jaksanut panostaa terveisiin elämäntapoihin. Nyt olen kuitenkin - taas - valmis pitämään itsestäni huolta. Epäilen, että tämä blogi ja terveellisten elämäntapojen noudattaminen pitävät minut järjissäni syksyn opiskelurumbassa.
Kesä oli täynnä uusia tuttavuuksia, musiikkia, välirikkoja, iloa, surua, ihania muistoja, kattoremonttia, unelmointia, pientä deittailua ja kauniista kesästä nauttimista. Kesäkuussa tähän kaupunkiin avattiin uusi kahvila, jota yksi teatteriporukka pyörittää. Pikkusiskoni oli kesäkuun ajan siellä töissä, ja hänen kauttaan eksyin kahvilan omaan bändiin laulajaksi. Bändin kokoonpano vaihteli kesän aikana melko paljon, aluksi meitä oli kuusi ja loppuvaiheessa jopa yhdeksän. Mie olin lähinnä taustalaulajana, koska miun ääni oli liian hiljainen sooloihin, kun mikkejä meillä ei ollut.
Eilen meillä oli bändiläisten kesken jäähyväispizzailut. Bändin vetäjä muuttaa toiselle paikkakunnalle, eikä näillä näkymin ole ketään hänen tilalleen tulossa. Kesäorkesterimme Katiska eli vain yhden, mutta ikimuistoisen kesän. Keikkoja meillä oli melkein joka viikko, ja osallistuttiinpa myös Alanko katutähdeksi -kilpailuun. Ei pärjätty, vaikka kehuja saatiinkin :D Kivaa oli kuitenkin pitkästä aikaa saada musiikki elämään muutenkin kuin kuuntelun muodossa. Olo on vähän haikea, mutta tiedän, että tänä syksynä on tulossa niin tiivis tahti opiskelun suhteen, ettei harrastuksille hirveästi jää aikaa.
Bändin keikkojen kautta sain esiintymiskokemusta ja osa esiintymisjännityksestä hävisi, mikä toivottavasti helpottaa opinnäytetyön suunnitelma- ja tulosseminaarien pitämistä. Bändi toi myös mukanaan uusia ystäviä. Tänä kesänä menetin pari kaveria typerien väärinkäsitysten vuoksi. Kunnon tyttödraamaa, jollaisessa en koskaan ennen ole ollut mukana :D Myös isäni laittoi meihin kaikkiin välit poikki. Vain siksi, ettemme suostu enää lainaamaan hänelle rahaa. Muutaman kerran olen yrittänyt korjata välejä isän kanssa, mutta hän ei suostu näkemään mitään väärää omassa käytöksessään vaan syyttää muita, joten välien korjaaminen tuntuu turhalta. Kerron varmaan jossain seuraavista postauksistani enemmän siitä, millaista on kasvaa narsistin lapsena.
Nyt seuraa paljastus, joka ei yllätä varmaan ketään! Mie en oo kesällä tehny muuta ku lihonu :D Olevinaan yritin syödä järkevästi ja liikkuakin, mutta paino on vaan noussut. Paino on lähempänä kahdeksaakymmentäviittä kiloa kuin kahdeksaakymmentä. Onhan tuo tuosta ylikin välillä heilahtanut ja pahasti. Hyi!! Mutta nyt on uusi kalenteri, johon olen merkinnyt yhdeksän viikon lihaskunto-ohjelman, jota pyrin noudattamaan kiireistä huolimatta. Sitte tietysti pitää sitä juoksuakin ympätä sinne johonkin väliin. Tsemppiä kaikille muillekin tähän ruljanssiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti