Ruokapäiväkirjan hienoisesti hillitsevä vaikutus

Voihan väsymys ja vetämättömyys! Tänään on ollu kertakaikkiaan täysin vetämätön olo, ja jotenkin on tuntunut siltä, että saattaisin jopa tulla kipeäksi. Sairastuminen tulis nyt kyllä tosi pahaan saumaan, kun tässä kuussa on hurjasti tekemistä, jos aion saada paperit ulos koulusta joulukuussa. Toisaalta voi olla, että tää menee hyvillä yöunilla ja monipuolisella ruokavaliolla ohi. Ainakin päivällisen syöminen auttoi outoon heikotukseen. Tänään en oo saanu aikaiseksi mitään, mitä olisi pitänyt. Tai kävin mie aamulla lenkillä. Tai aamulla ja aamulla, kello tais olla ykstoista kun lähdin. Kävin kokeilemassa ylämäkijuoksua. Söin aamupalan vasta sen jälkeen. Mutta mitään muuta järkevää (kouluun liittyvää) en oo saanut tehtyä. Ja huomenna varmaan ruoskin itseäni ja panikoin. Nyt oon liian väsynyt.

Oon nyt kolmatta päivää täyttänyt ruokapäiväkirjaa ravitsemusterapiakäyntiä varten. Mie syön ihan jäätävän paljon. Tai siltä miusta ainakin tuntuu, kun katson noita papereita. En sitten tiedä, millainen tuomio ravitsemusterapeutilta tulee. Mutta itse mie kyllä epäilen syöväni ihan liikaa. Silti tekis mieli syödä koko ajan vaan lisää. Tänää on ollut ikävä sitä tunnetta, että oikeasti vetää navan täyteen ruokaa. Oon kuitenkin onnistunut hillitsemään itseni. Osittain siksikin, että on pitänyt täyttää sitä ruokapäiväkirjaa. En suostu valehtelemaan sen täyttämisessä, ja olen ohjeiden mukaisesti yrittänyt syödä siten kuin yleensäkin. Pirun vaikeaa on itseni hillitseminen ollut. Tällä viikolla on kotonakin ollut melkein joka päivä jotain hyvää, kun pikkusisko on ostanut ja stressi varmaan saa himoitsemaan kaikkea herkkua.

Aamupala: kaurapuuroa, rasvatonta raejuustoa, ruokalusikallinen rypsiöljyä,
mustikoita ja lasillinen rasvatonta maitoa.

Päivällinen: porkkanaa, kurkkua ja makaroni-jauhelihamössöä,
tuo broilerileikkeleen alla oleva on REAL-viipale salaatilla.
Juomana rasvatonta maitoa.
Tää suatanan Blogger heittää tän kuvan ihan vääinpäin.

Edellä mainittujen aterioiden lisäks söin elokuvateatterissa banaanin ja omenan.

Viikon aikana en ole pystynyt täysin olemaan herkuttelematta. Hirmu pitkään jatku siis miun herkuton elämä. Pikkusiskolla oli tiistaina leffailta, ja keskiviikkona söin sitten muutaman kourallisen jäljelle jääneitä sipsejä ja kaksi palaa suklaata. Suklaata olisi mennyt enemmänkin, mutta enempää niitä ei ollut. Torstaina en herkutellut, mutta muuten tuli syötyä tosi paljon. Miulla piti olla torstaina tentti, mutta opettaja unohti toimittaa tenttipaperit paikalle. Se toi ne tietysti just kun mie olin lähtenyt. Maanantaina yritetään uudestaan. Koululta menin isosiskon luo syömään fetasalaattia ja pyttipannua. En pystynyt olemaan santsaamatta. Miun on erityisen vaikeeta hillitä itseni isosiskon luona syödessäni. Ruoka on aina tosi hyvää ja sitä on paljon. Pikkusiskoni H:n piti leipoa pullaa, ja miun mahan kannalta onkin parempi, ettei hän jaksanut.

Eilen H teki poikaystävänsä kanssa ruokaa (lihapullapastaa, juustoa ja kermaa säästelemättä) ja sitä onnistuin syömään suhteellisen järkevän määrän. En edes lisännyt annokseeni pastajuustoa ja söin lisänä paljon kasviksia. Ruuan jälkeen piti kuitenkin syödä vielä vesirinkeli appelsiinituorejuustolla. Nuo ovat tänäänkin houkutelleet koko päivän, samoin jääkaapissa olevat limpparit, joita H osti kolme pulloa, kun oli hyvä tarjous. Ilman ruokapäiväkirjaa olisin sortunut ja tiedän, että huomenna juon monta lasillista limpparia ja syön niitä vesirinkeleitä, kun ruokapäiväkirjaa ei enää tarvitse kirjoittaa. Ohjeen mukaan päiväkirjaa piti kirjoittaa kahtena arkipäivänä ja yhtenä viikonlopun päivänä. Mie itseasiassa oon syönyt enemmän näinä päivinä ku tavallisesti. Ja haluaisin oikeasti syödä koko ajan!

Huomenna miun pitää saada opparia kirjoitettua, koska lupasin maanantaiaamuna viimeistään lähettää tekstiä ohjaajalle. Maanantaina on myös se tentti, johon pitää yrittää vielä tänään ja huomenna lukea, että varmasti pääsen sen läpi. Yritän mennä tänään aikaisin nukkumaan, että saisin taas unirytmini jotenkin kuosiin. Viimepäivinä on tullut valvottua yli puolenyön netissä jumittaen. Ehkä kunnon yöunien jälkeen jaksaa koulujuttuihin keskittyäkin. Ja vaikkei jaksaisikaan, on pakko. Nyt tää blogin kirjoittaminen on taas auttanut sen verran, että saatan avata opparini hetkeksi jo tänään. Kävin tänään muuten katsomassa Leijonansydän-elokuvan. Se oli kyllä yllättävän hyvä, mie kun suhtaudun aika varauksella suomalaisiin elokuviin. Ja miun kuulokkeet on ruvennu vittuilemaan miulle. Joku kosketushäiriö, niin ettei toisesta kuulokkeesta kuulu välillä mitään. Olihan nuo jo muutaman kuukauden vanhat -.-

Ainiin, paino ei oo syömisistä huolimatta noussut, vaan jopa tippunut! Ärsyttää vaan, kun ei tiedä valehteleeko tuo miun vaaka vai ei. Paino oli tänään 83,3 kg, mutta se saattaa olla sen melkein puolitoistakiloa vähemmän, jos tuo miun vaaka valehtelee. Tiiä nyt sitten, mitä ajatella.