Ihannetapaus, mutta lisää leipää!

Näin se sitten kai on.

Ravitsemusterapeutilla on nyt käyty, eikä edes haitannut kävellä sitä vähän yli kolmea kilometriä edestakaisin. Kotiin kävellessä virnuilin koko matkan typerästi. Oon kuulemma ihannetapaus, kun yleensä kaikki pullikoi ravitsemusterapiassa vastaan. Mietin kyllä, että mikä järki olisi edes väittää vastaan, eiköhän se ravitsemusterapeutti ehkä vähän paremmin tiedä asioista ku esimerkiks mie. Mie ainaskii olen kiitollinen kaikesta avusta, mitä saan matkalla kohti terveellistä elämää. Ja tuo ravitsemusterapia oli vielä ilmanen <3 Ei haitannu yhtään, tässä kuussa on nimittäin edessä äärimmäistä kärvistelyä, kun rahat on niin tiukilla. Ihanaa muuten koulun ohella stressata myös raha-asioita. Onneks eilen sain sen yhden tentin tehtyä eli nyt on enää jäljellä projekti ja oppari, ja nekin on ihan hyvällä mallilla.

Mutta nyt siitä tämän päivän päätapahtumasta eli ravitsemusterapiakäynnistä. (Onneks mie en koskaan hypi sekavasti asiasta toiseen.) Miun ruokavalio on kuulemma oikein mallikelpoinen, mutta leipää pitäisi syödä enemmän. Ja mie kun kuvittelin, että syön leipää (ja kaikkea) liikaa. Miehän oon siis sitä REALia vetänyt sen viipaleen, pari päivässä, mutta se on kuulemma liian vähän. Leipää pitäisi syödä 4-5 viipaletta per päivä, eli miulla jää vähän alhaiseksi tuo määrä. REAL tosin on sen verran tuhtia leipää, että sitä riittää se 2-3 viipaletta, mutta yksi on aivan liian vähän. Vaikka saan kuitua myös joka-aamuisesta kaurapuurosta. Mutta oon kyllä iloinen siitä, että oon osannut syödä muuten oikein mallikkaasti. Ilmeisesti se ruokamääräkään ei ollut liian iso, kun en siitä saanut huomautusta. Liikkumisesta sain kehuja, varmaan jos en liikkuis ollenkaan, niin pitäis syömistäkin vähentää.

Terkkarin kanssa sillon pari viikkoa sitten puhuttiin, että menisin vuoden päästä uudestaan verikokeisiin tarkistuttamaan kolesteroliarvot. Ravitsemusterapeutti oli kuitenkin sitä mieltä, että voin aivan hyvin mennä vaikka jo helmi-maaliskuussa uudestaan. Ihan heti joulun jälkeen ei kannata mennä, mutta jos tammikuussa palaan taas normaaliin syömiseen, niin helmikuussa voin jo mennä verikokeisiin. Kuulemma kuuden viikon aikana voi niissä arvoissa jo tapahtua muutosta. Ravitsemusterapeutti oli sitä mieltä, että vuosi on aika pitkä aika odottaa tietoa siitä, onko ruokavaliomuutos vaikuttanut arvoihin. Se, jos muutosta on tapahtunut parempaan, motivoi hyvin jatkamaan terveellistä ruokavaliota. Ja jos kehitys on ollut huonoa, pitää tehdä radikaalimpia muutoksia ruokavalioon, eli ottaa kolesterolia alentava margariini käyttöön. Terapeutti oli sitä mieltä, että melko varmasti tämä ruokavaliomuutos kuitenkin parantaa arvoja, koska miun siskollakin se auttoi.

Jo tuo pelkkä ravitsemusterapiakäynti kyllä motivoi miuta jatkamaan samalla linjalla. On kiva, kun tietää, miten pitää syödä. Koska välillä miusta on tuntunut, että mie oon täysin sekaisin kaikkien yleisten suositusten ja niitä vastaan olevien tutkimusten kanssa. Sovittiin ravitsemusterapeutin kanssa, että soitan sitten ja varaan uuden ajan, jos alkaa tuntua siltä, ettei terveellinen syöminen suju. Varsinaiselle kontrollikäynnille ei ollut tarvetta, mutta voin ottaa yhteyttä, jos siltä tuntuu. Kiva ois kyllä, että jo tämä ruokavaliomuutos vaikuttaisi noihin miun kolesteroliarvoihin, niin ei tartteis ruveta rasvoja vaihtamaan. Mie suhtaudun vähän epäluuloisesti noiden kolesterolia alentavien margariinien makuun. Ravitsemusterapeutti muuten kehui myös sitä, että miun hyvän kolesterolin arvo oli tosi hyvä. Miullehan nousee kohta kus piähän, jos joku miuta vielä kehuu. No, huomenna saan varmaan opparin ohjaajalta noottia, niin tasoittuu tämäkin tilanne.

Sunnuntaina mie pidin vapaapäivän tästä ruokavaliosta. Päätin ilman mitään omantunnontuskia, että nyt saan syödä, mitä huvittaa. Yleensä ruoskin itseäni monta päivää, jos syön huonosti. Nyt ajattelin vaan, että mie saan pitää vapaapäivän, kunhan taas seuraavana päivänä palaan ruotuun. Ihan putkeen tuo miun sunnuntain herkuttelu ei mennyt. Yrisin syödä samalla tavalla kuin ennen ruokavaliomuutosta (eli kasviksista ei tietoakaan), mutta en pystynyt. Alkoi ihan hirveästi tekemään mieli porkkanaa! Muuten kyllä epäterveellinen elämä onnistui ihan hyvin. Ainakin puoli litraa limpparia upposi kevyesti, kolme vesirinkeliä appelsiinituorejuuston kanssa maistui oikein hyvältä ja ruokaa tuli syötyä vain kolmesti päivän aikana, mutta aika jäätävät määrät. Söinpä illalla vielä suklaakakkuakin (öhöm, varmaan melkein puolet). 

Se, että mie kaipasin niitä kasviksia, kertoo jo jotain muutoksesta pään sisällä. Ja sekin, että eilen pystyin helposti palaamaan normaaliin rytmiin, ja jopa halusin palata siihen. Sunnuntain syömiset sai nimittäin olon tuntumaan tukkoiselta. Nyt on olo kuitenkin taas menkkaturvotuksista huolimatta hyvä. Huomista opparituomiota odotellessa aion vielä tämän illan leijua hyvissä fiiliksissä. Ja toivottavasti leijun yönkin, viimeöiset rotat voisi pysyä unista poissa!