Nimittäin sen, että herkkuja on tullut syötyä. Naamaa koristaa suorastaan ihastuttava määrä finnejä. Kiitos tästä kuuluu lähinnä sipseille. Onneksi ruotuun palaaminen on onnistunut yllättävän kivuttomasti. Johtuu tosin varmaan myös siitä, että rahaa ei ole oikeastaan yhtään ja on syötävä sitä, mitä kaapista löytyy. Ja kaapeista löytyy onneksi lähinnä terveellistä ruokaa. Toisaalta tein myös vahvan päätöksen, että palaan ruotuun heti, kun herkut ovat loppuneet. Päätöksestä lipsuminen olisi ollut itseni pettämistä. Olen ihmeissäni ja onnellinen, ettei mässäilyllä ollut vaikutusta painoon, vaikka sanotaankin, ettei yksi huono ateria tee ihmistä lihavaksi. Minulla kun niitä huonoja aterioita oli paljon useampi kuin yksi. Olen siis palannut normaaliin syömisrytmiin ja terveellisempään ruokavalioon. On aika lopettaa pitkähkö hiljaiselo.
Tämä hiljaisempi tahti kirjoittelun suhteen johtuu oikeastaan siitä, että olen nykyään siinä psykoterapiassa. Vaikka terapiassa käsittelen ihan muita asioita kuin elämänmuutosta, se vie niin paljon voimavaroja, ettei sitten aina jaksa vuodattaa blogiin muita juttuja. Oikeastaan on ihme, miten olen jaksanut noudattaa uutta ruokavaliota ja -rytmiä näinkin pitkään. Yleensä lopetan parin viikon jälkeen, kun ei jaksa enää huvittaa. Ja nyt on kuitenkin menossa aika rankka aika tuon terapian, opinnäytetyön ja rahattomuusstressin takia. Johtuu tämä hiljainen kausi kyllä myös siitäkin, että olen vaihteeksi täysin koukussa yhteen korealaiseen draamaan :D Yritän kuitenkin nyt alkaa taas kirjoittaa useammin ja toivon, että pystyn siten tsemppaamaan myös muita elämänmuutoksessa :) Tosin nämä miun kirjoitukset on aina ihan sekavia hölpötyksiä, mutta toivotaan, että lukijani saavat näistä jotain irti.
Suurin syy siihen, että olen jatkanut näin pitkälle (siis kuukauden, vau mikä "saavutus") on se, että oloni on todella hyvä nyt. Ei turvota oikeastaan ollenkaan, paitsi menkkojen aikaan. Hyvin usein kärsin myös oudoista mahakivuista ja mahan sekaisuudesta, mutta nekin ovat hävinneet kokonaan. Itsetuntoni on parempi, tunnen itseni paremman näköiseksi, vaikka suurta muutosta ei ole vielä tapahtunutkaan. Ja mikä parasta, paino laskee :) Pari viikkoa sitten sain flunssan ja pelkäsin, että pilaa koko homman. En päässyt juoksemaan, mutta pystyin onneksi syömään oikein. Pelkkä ulkona käveleminenkin oli hirveää, minulla kun sattuu flunssan aikaan ulkoilma nenän alueelle ihan kauheasti. Poskiontelot on tulessa ja ahdistava tunne nenässä. Eilen kävin ensimmäistä kertaa pariin viikkoon juoksemassa, kun ei ole muuta kuin pieni nuha jäljellä. Edelleen sattui vähän nenään ja koko ajan piti niistää, mutta se ei haitannut. Olin päättänyt taas, että aloitan tauon jälkeen vähän rauhallisemmin, mutta en loppujen lopuksi pystynyt. Juokseminen tuntui niin hyvältä, jalat veivät eteenpäin, eikä pää antanut jäädä kävelemään.
Nyt seuraa tunnustus: olen rakastunut! Olen rakastunut juoksemiseen, rakastan sitä vauhtia (joka on kyllä miulla vielä aika hidas), rakastan euforista tunnetta, jonka se minulle antaa. Kun juoksen, tuntuu kuin voisin valloittaa koko maailman, kuin olisin supernainen, joka pystyy kaikkeen. Ihan kuin takanani olisi joku, joka työntäisi minua eteenpäin, eikä anna pysähtyä tai hidastaa. Tai kuin olisin saanut siivet, ei sellaiset painavat vaan kevyet, jotka nostavat minut hieman ylös maasta niin, ettei jalkani kosketa tietä.
Tämä oli vielä pakko lisätä loppuun. En voi olla nauramatta joka kerta, kun näen tämän :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti