tiistai 9. huhtikuuta 2013

Se on loppu nyt!

Jatkuva vaa'alla ramppaaminen nimittäin. Ei siitä tule kuin paha mieli. Sunnuntainahan paino oli taas noussut, joten saatte nyt siis nauraa minulle :D En ole itse asiasta kovinkaan huolestunut. Moni muu olisi varmaan masennuksen syövereissä asian takia. Tottakai se piristää, jos paino tippuu, eikä varsinkaan pomppaa tiputtuaan takaisin, mutta en ole moisen asian takia ampumassa itseäni päähän. Lähinnä vain naurattaa se, että en yllättynyt yhtään sunnuntain lukeman nähdessäni. Yhtään en tiedä, mitä tein väärin vai teinkö mitään, mutta väliäkös tuolla.

Nyt varmaan kaikki ajattelevat, että ei tuo kyllä tosissaan ole tämän elämänmuutosprojektin ja laihdutuksen suhteen. Mutta miuta ei häiritse se, mitä muut ajattelee. Ja oman pääni sisällä tiedän, kuinka tosissani tätä olen tekemässä. Se päättäväisyys ei vain sulje pois sitä, että saatan itkemisen sijasta nauraa painoni nousulle tai ettei tuo yhden luvun kasvaminen suuremmaksi saa mieltäni painumaan helvetin alimpiin syövereihin. Se on vain luku, se ei määrittele elämääni eikä minua. En anna sen hallita.

Vaaka ei kerro sitä, miten hyväksi tunnen oloni. Se ei kerro sitä, miten energinen olen, miten paljon liikun, miten paljon tai vähän syön ja juon eikä se kerro, kuinka terveeksi itseni tunnen. Ei se kerro sitäkään, että läskini tilalle/rinnalle on saattanut vahingossa tulla hitunen lihasta. Eikä se todellakaan kerro sitä, miten kauniiksi ja hyvinvoivaksi itseni tunnen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aion lopetta vaa'alla käymisen kokonaan. Vähentää aion vain runsaasti. Haasteenani on yrittää käydä vaa'alla vain kerran viikossa, sunnuntaisin.

Vaikka en näkisi tuloksia, minulla ei ole mitään syytä lopettaa tätä nykyistä elämäntapaani. Olen oppinut rakastamaan liikkumista - tai ainakin sen jälkeistä olotilaa. Voin paremmin, kun syön paremmin. Tunnen oloni terveeksi ja itseni kauniimmaksi sekä sisäisesti että ulkoisesti. Katson itseäni peilistä ja näen itsessäni muutoksia, jotka ovat varmasti suurimmaksi osaksi omaa kuvitelmaani. Ja vaikka niitä tuloksia ei ikinä tulisikaan, miksi lopettaisin jotain sellaista, joka tuo minulle hyvän olon.

Painoni nousun syitä en ole viitsinyt miettiä. Mielestäni en ole tehnyt mitään väärin. Olen syönyt saman verran kuin aikaisemminkin ja liikkunut noin miljoona kertaa enemmän. Syön joko liikaa tai liian vähän, mutta tiedän, että jos syön vähemmän, en jaksa liikkua. Elimistö tarvitsee ruokaa liikkumiseen, mutta ennen kaikkea myös jokapäiväiseen toimintaan: ruoansulatukseen, verenpumppaamiseen, aivojen toimintaan... En tahdo uskoa, että ainut tapa laihtua olisi se, että näivetän itseni minimikalorimäärällä siihen tavoitepainooni, ja sitten opettelen syömään oikein. Voi olla, että olen ajatusteni kanssa täysin väärässä.

Haluan oppia syömään oikein nyt, liikkua ja tuntea oloni energiseksi ja terveeksi. Tiedän sen, että jos todella näivetän itseni 65-kiloiseksi ja alan sitten syömään oikealla tavalla terveellisesti, lihon kaiken pudottamani takaisin. Tosiasia on, että rakastan vartaloani ja haluan osoittaa kunnioitukseni sitä kohtaan antamalla sille tervettä ravintoa riittävästi. Enkä todellakaan tarkoita, että tämä oikeuttaa syömään kaikkea mielin määrin. Tässä on video, joka ehkä paremmin selittää, mitä tarkoitan: http://www.youtube.com/watch?v=h4fKr4o0Yc4 Löysin tuon videon yhdestä blogista, ja se oikeastaan mullisti koko käsitykseni painonpudotuksesta.


Video kannattaa katsoa, koska mie olen laiska, enkä jaksa selittää, mistä siinä on kyse :D Jos kuitenkin haluaa tietää tarkemmin katsomatta videota, miulle voi jättää kommentin, niin selitän sen sitten :D Olen laiskuuden huippu, tiedän. Anteeksi. Haluan pudottaa painoa terveellisesti, enkä halua menettää lihasta, joten aion noudattaa aikalailla tuon videon ohjeita. Tosin jos alan hirveällä vauhdilla läskistyä, on pakko miettiä koko hommaa taas uudestaan.

Viime viikon liikunnat:
Ma: ei juuri mitään, sohvalta jääkaapille ja takaisin :D
Ti:   keskiraskas spinning 55 min.
Ke: core 50 min. ja kevyt spinning 45 min.
To:  bodypump 60 min.
Pe: lepopäivä/noin 9 kilometrin kävelylenkki
La: kevyt spinning 45 min. ja bodypump 60 min. + 10 kilometriä kävelyä kolmeen kauempana olevaan kauppaan.
Su: lepopäivä/ noin 4,5 kilometriä pyöräilyä

En olisi koskaan uskonut, että joskus liikun näinkin paljon!




6 kommenttia:

  1. Liikunnan lisääminenhän voi hyvin nostaa painoa, koska liikunta kerää lihaksiin nestettä.

    Minusta kuulostaa tosi positiiviselta, ettet välitä painonnoususta, vaan keskityt hyvään syömiseen ja liikkumiseen. Jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on tullut miullakin mietittyä, että johtuukohan painonnousu nesteen kertymisestä. Pitää yrittää olla välittämättä siitä noususta, kun muuten on niin hyvä fiilis. Aivot sanoo, ettei sillä luvulla ole hirveästi väliä, mutta tiedän, että huomenna saan tapella itseni kanssa, jotta pysyisin poissa vaa'alta.

      Poista
  2. Voi herranjestas tuota liikunnan määrää! Hyvä sinä! t. sohvaperuna :DD Eipä noista painon pikkuisista heilahteluista kannatakaan murehtia, se voi olla tällä viikolla isokin pudotus. :) Tai sitten ei, miulla ainakin paino heittelee miten sitä huvittaa eikä se tosiaan katso aina sitä mitä syön, juon tai miten liikun. Miuta alkoi hihityttää, kun mie kuvittelin siut hihittelemässä vaa'alla. :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä itsekin vaikea tajuta tuota liikunnan määrää :D Ei oo aikasemmin käynyt mielen vieressäkään, että jonnekin Tokmannille lähtisin kävellen. Kevätaurinko ja spinningissä hikoilu on sulattanut aivotkin pehmeemmiksi :D Vaa'alla käydessä ei kyllä tiedä, pitäiskö itkeä vai nauraa vai luovuttaisko vaan ja tekis molempia yhtä aikaa :DD Huomenna olis kyllä syytä pysyä vaa'alta poissa. Itkuhan siinä tulis varmaan, kun söin just leffassa ison pussillisen pistaasipähkinöitä. Tosin miun kroppa on niin kiero, että paino olis varmaan laskenu. Pitää varmaan pyytää pikkusiskoa piilottamaan vaaka sunnuntaihin asti :DD

      Poista
    2. Ja mie kyllä olen itsekin kaiken muun ajan sohvaperuna. Just luin jostain, ettei siitä liikunnasta oo hirveesti hyötyä, jos muun ajan röhnöttää sohvalla. Mutku ei kotona oo muutakaan tekemistä :D

      Poista
    3. Ei nyt ainakaan luovuttaa kannata! Elämäntaparemppahan tää oli eikä kitukuuri, kuten kirjoitit. :) Pitkäkestoisessa projektissa tulee jumeja, vitutusjaksoja, epätoivon hetkiä ja myös niitä ilon välähdyksiä. Ja mikä tärkeintä, pääosin se tuottaa hyvää mieltä, kunhan se paino ei ole tärkein asia. Itellä ois syytä kans muistaa toi välillä, kun tulee kitistyä painosta... Miulla tippu viime kuukauden aikana kilo ja aiemmin lähti kilo viikossa, mutta väliäkös sillä. Kunhan ei paino noussu pysyvästi vaikka välillä ylöspäin kiipesikin. No mitä sitä pitäis tehdä? Pitäis liikkua kahdeksan tuntia päivässä vai riittääkö sekään? Olkoon mitä on, mie liikun sen verran kun pystyn/jaksan. Ei tällä alalla kauheen aktiivisia noi päivät oo, ei voi mitään.

      Poista