Tänään on kaikki hyvin

Olen tänään aika iloinen ja ehkä jopa vähän onnellinen. Miulla on ihania kavereita ja vaaka yllätti iloisesti tänään. Ei edes menkat - jotka eivät sittenkään loppuneet, kuten luulin - harmita. Liikunnan aiheuttamassa euforisessa tilassa on helppoa olla onnellinen ja pitää itsestään sellaisena kuin on. Minä pidä itsestäni aina eniten silloin kun liikun, vartalokin tuntuu kauniimmalta kuin onkaan. Olen itsevarmempi ja iloisempi.

Aamurutiineihini kuuluu aina herättyäni se, että tsekkaan puhelimen ja Noomin antamat uudet tehtävät. Yksi tämän päivän tehtävistä oli käydä vaa'alla ja merkitä paino Noomiin. Ihan kuin en muutenkin kävisi vaa'alla joka päivä :D En varsinaisesti odottanut mitään vaa'alle noustessani, mutta kun näin lukeman, en meinannut uskoa silmiäni. Pakko oli käydä vielä pari kertaa uudestaan, kun ajattelin, että ensimmäinen tulos valehtelee. Painoni tänä aamuna: 79.8 kg. Vihdoinkin paino tippui alle 80 kilon, eihän tätä kuin joku puoli vuotta odoteltukin. 

En oikein vieläkään tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua. Iloinen ainakin olen, ja entistä motivoituneempi. Spinningissä ja coressa oli helppo ottaa itsestään kaikki mehut irti, kun tietää, että se tehoaa. Ihanalle kaverilleni, R:lle, oli pakko myös hehkuttaa aamulla, kun menimme lenkille. Kavereiden kanssa voi näköjään hyvin viettää laatuaikaa myös liikkuen. Salilla käymme R:n kanssa lähes aina yhdessä ja tänäänkin hän piristi corea irvistelemällä minulle kesken selkäliikkeiden. Aamulenkeilläkin käymme aika usein, ja silloin tulee juteltua ihan kaikesta. Samalla saamme päivän käyntiin. Tänään R vielä kahteen kertaan onnitteli minua painon tippumisesta <3 Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että minulla on hyviä ystäviä.

Tämä on omistettu kaikille rakkaille ystävilleni <3

Nyt minun täytyy pitää itseni kurissa, ettei paino nouse takaisin yli kahdeksankymmenen. Olisi surkea pettymys, jos sunnuntain virallisessa punnituksessa paino olisi taas noussut. Mitäänhän en tosin sille voi, jos se kovasta työstä huolimatta päättää nousta, mutta ainakin tiedän, että pystyn oikeasti sitä painoa pudottamaan. Välillä on nimittäin tuntunut aika toivottomalta, kun paino on koko ajan pomppinut lähelle kahdeksaakymmentä ja sitten taas pari kiloa ylös. Vähän jännittää huominen paino, kun en vaa'alta varmasti pysty pysymään poissa.

En oikein tiedä voiko tämän laskea ensimmäisen välitavoitteen saavuttamiseksi, kun kyseessä ei ole virallisen punnituspäivän paino. Ajattelin kuitenkin palkita itseäni kahdeksankymmenen kilon alittamisesta, koska jos en muulla, niin tahdonvoimalla pidän ne kilot poissa. Aion pysyä alle kahdeksankymmentäkiloisena. Sunnuntaina varmaan kaikki nauraa miulle, kun paino onkin yhtäkkiä jotain 85 :D Mutta joo, ensimmäisen välitavoitteen saavuttamisen palkintona oli muistaakseni jonkin englanninkielisen kirjan ostaminen. Saatan ostaa senkin, mutta ensisijaisesti taidan palkita itseäni uusilla urheiluvaatteilla. Carlsonin kanta-asiakaspäivät, perjantaina nähdään! Haluan toiset juoksuhousut ja lisää urheilupaitoja, ettei tarvitsisi koko ajan olla pesemässä.

Mie olen elävä esimerkki siitä, miten vaikeaa painonpudotus voi oikeasti olla. Paino pysyy joko samoissa lukemissa, tippuu ja nousee välillä, mutta ei kuitenkaan tipu tarpeeksi. En voi sanoa muuta, kuin että tsemppiä oikeasti kaikille, jotka tähän urakkaan ryhtyy. Se voi viedä ihan hitosti aikaa, mutta kyllä meistä jokainen pystyy vielä sen tavoitepainonsa ja/tai haluamansa terveen elämän saavuttamaan!