Univaikeuksia ja herkkulakkoilua

Ihana kuukauden välein iskevä päänsärky vaivaa (pelkään jo valmiiksi sunnuntain punnitusta), mutta ajattelin silti kirjoitella tänne vähän kuulumisiani. Olen vihdoin saanut asioitani hieman järjestykseen: ilmoitin töihin, etten pysty enää tekemään yövuoroja ja pyysin koulusta lisäaikaa opinnäytetyön harjoitusaineen tekemiselle. Yövuorojen tekeminen on pakko lopettaa, koska olen nyt syksyn aikana alkanut kärsiä univaikeuksista. En saa iltaisin unta ja heräilen yöllä jatkuvasti, mutta aamupäivällä voisin nukkua vaikka kuinka pitkään. Pääsen vihdoin joulukuun alussa lääkärille, ja silloin mietimme lääkitykseeni muutoksia ja saan B-lausunnon (mikä tarkoittaa sitä, että pääsen psykoterapiaan!). Siksi on tärkeää, että vuorokausirytmini olisi siihen mennessä korjaantunut, että nähdään, johtuvatko univaikeudet yövuoroista vai masennuksesta. Liian kilttinä ja tunnollisena ihmisenä minun oli hirveän vaikeaa ottaa työnantajaani yhteyttä ja kertoa tilanteesta. Olen ylpeä itsestäni, kun pystyin siihen. Minun on aika opetella olemaan vähän itsekkäämpi.



Tuntuu kummalliselta kärsiä univaikeuksista, kun olen aina tähän asti ollut erittäin sikeäuninen. Pystyin nukkumaan missä vain, milloin vain. Käyn lenkeillä ja ulkoilen paljon, mutta siitäkään ei ole ollut apua, vaikka ennen ulkoilma takasi hyvän yöunen. Viime yönä nukuin taas huonosti, mutta sain itseni seitsemältä aamulla ylös, kun koulu alkoi vartin yli kahdeksan. Tai siis ainakin luulin sen alkavan. Menin koululle etuajassa (yleensä olen aina viimetipassa :D ) vain saadakseni tietää, että tunnit oli siirretty alkavaksi kymmeneltä. Pitkään jouduin miettimään, jaksanko jäädä koululle vai lähdenkö kotiin. Pakko oli kuitenkin jäädä, koska tuntien jälkeen oli tarkoitus tehdä vielä ryhmätyötä. Koulun jälkeen iski kauhea väsymys, ja myös menkkojen aikana tuleva päänsärky, jota ilmeisesti myös kuukautismigreeniksi kutsutaan. Onneksi ei hirveästi tarvinnut tehdä muuta kuin maata paikallaan, kun pikkusisko laittoi ripsienpidennyksiä. Ihanalla perfektionisti A:lla meinaa mennä hermot miun ripsien kanssa, kun niitä on ihan liikaa. Huomenna jatkuu ripsien laitto taas, ja lupasin vastapalveluksena värjätä A:n hiukset :) Huomenna pitäisi mennä myös shoppailemaan syystakkia, sillä Espanjasta ostamallani ohuella jakulla ei enää näillä keleillä tarkene. Juoksutakkia en ihan kehtaa koulussa ja kaupungilla käyttää :D A:lla on marraskuun 11. päivä synttärit, ja päätimme yhdessä olla siihen asti herkkulakossa, tasan kuukauden. Tällä hetkellä ajatus herkkulakosta ei tunnu kamalalta, mutta olen varma, että välillä voi tehdä tiukkaa.

Kerroin meillä vierailulla oleville siskolleni ja hänen miehelleen painonpudotusaikeistani, enkä saanut kannustusta oikeastaan ollenkaan. Heidän mielestään aion pudottaa painostani aivan liikaa. Ymmärrän kyllä heidän kantansa, sillä välillä minustakin tuntuu, että olen ottanut itselleni saavuttamattoman tavoitteen. Suoraan sanoen minua hieman pelottaa, mitä tästä kaikesta tulee. Siskoni sanoi olevansa huolissaan, koska meidän suvussa on ollut anoreksiaa. Äitini sairasti sitä oikeastaan teini-iästä aina kuolemaansa asti. En kuitenkaan usko, että minulla on koskaan pelkoa sairastua anoreksiaan. Onneksi minulla on kuitenkin myös muita rakkaita, jotka uskovat minuun ja kannustavat. Haluan olla terve, ja siksi haluan myös laihtua.