I'm back on track!

Pitkän hiljaiselon jälkeen on mukava päästä sanomaan, että olen tullut takaisin ja määrätietoisempana kuin koskaan. Viime syksynä olin aikalailla lamaantunut ja uupunut, joten kaikki käynnissä olevat prosessini jäivät tauolle. Mutta nyt on aika laittaa elämä järjestykseen kaikin puolin. Tämän vuoden tavoitteenani on saada sekä fyysinen ja psyykkinen puoli parempaan kuntoon. Ensi viikolla minulla alkaakin psykoterapia, joka osaltaan toivottavasti auttaa minua käsittelemään kokemuksiani ja vahvistaa minua ihmisenä. Uuden lääkityksenkin olen saanut, mistä on ainakin se hyöty ollut, että pystyn nukkumaan öisin. Opiskeluasiani yritän myös saada vihdoin kuntoon. Tänään tosin tajusin, etten varmaankaan voi enää hakea opintotukea, koska en ole edistynyt opinnoissani tarpeeksi nopeasti. Nyt sitten panikoin, kun pitäisi neljälläkympillä pärjätä siihen asti, kun menen takaisin töihin. Ilmeisesti joudun etsimään töitä aikaisemmin kuin luulinkaan. Henkilökohtaisen avustajan paikka minulla edelleen on, mutta autottomana ihmisenä sinne on talvella hankala päästä. Varsinkin, kun busseja ei viikonloppuisin juurikaan kulje. Jotenkin kuitenkin toivoin, että voisin nyt keskittyä siihen, että pääsisin ulos tuolta puljusta, jota myös ammattikorkeakouluksi kutsutaan. Ystävieni kanssa kutsumme sitä "hellästi" myös Helvetin esikartanoksi. Saa nähdää, miten käy.

Fyysiseen puoleen ei voi vaikuttaa kukaan muu kuin minä itse. Vain minä pystyn vaikuttamaan siihen, miten paljon liikun tai syön. Ja viime aikoina tuota syömistä on tapahtunut "vähän" liikaakin. Tämä näkyykin sitten painonseurantasivulla. Voi hävetys. Voisin syyttää joulua ja tämänhetkisiä menkkoja, mutta suurin osa tuosta painosta on kyllä tullut syötyä. Pakkoko sitä ruokaa on koko ajan lappaa suuhun? Ilmeisesti oli. Nyt joulupyhien jälkeen olen kuitenkin tehnyt hieman muutoksia ruokavaliooni ja liikkumistottumuksiini. Torstaina kaikki oikeastaan lähti käyntiin, kun kävin ostamassa liukuesteet lenkkareihini. Perjantaina sitten kävinkin jo vähän juoksemassa. Juoksin intervalleissa ja kävelyosuudet olivat aika pitkiä, koska en halunnut pitkän tauon jälkeen rääkätä itseäni hirveästi. Se saisi minut lopettamaan, ennen kuin olen kunnolla ehtinyt aloittaakaan. Juokseminen tuntui yllättävän hyvältä, mutta varsinkin se tunne juoksemisen jälkeen oli ihana. Minä pystyin siihen! En ole niin luuseri enää! Eilen ja tänään kävin myös muutaman kilometrin kävelylenkit ystävän kanssa. Näin paljon en ole liikkunut aikoihin. Melko surullista. Haluaisin juoksemisen ja kävelyn lisäksi aloittaa jonkinlaisen kotijumpan, jolla voisin vahvistaa oikeastaan kaikkia lihasryhmiä. Pitää varmaan etsiskellä internetistä tai käydä kirjastosta jokin aiheeseen liittyvä kirja. Vinkkejä saa antaa!

Yritän kovasti pienentää ruoka-annoksiani. Syöminen on pahin ongelmani. Tuntuu, kuin koko ajan olisi nälkä, ja sitten tuleekin naposteltua ylimääräistä. Nyt olen yrittänyt välttää napostelua ja valenälän yllättäessä juon vettä. En nimittäin suostu uskomaan, että minulla oikeasti olisi nälkä puoli tuntia syömisen jälkeen. Valenälkä on pahin silloin, kun ei varsinaisesti ole mitään tekemistä. Ajatukset pyörivät mahassa, joka väittää olevansa tyhjä. Lukiessani kiinnostavaa kirjaa taas en yleensä huomaa edes oikeaa nälkää. Ilmeisesti monet syövätkin, koska on tylsää. Taidan olla yksi heistä. Yhden suuren saavutuksen olen kuitenkin tehnyt syömisen suhteen. Olen alkanut syödä rahkaa! Tosin sekoitan siihen törkeät määrät omenaa ja banaania ennen syömistä, mutta kuitenkin. En nimittäin pidä rahkasta juuri ollenkaan, ja olenkin syönyt lähinnä maustamatonta jogurttia, enkä edes rasvatonta sellaista. Nyt kuitenkin syön maustamatonta ja rasvatonta rahkaa. Ihmeitä voi siis tapahtua minullekin :D Ainiin, ja yritän taas herkkulakkoilla. Äsken ainakin onnistuin, enkä syönyt palaakaan jäätelöstä, jota oli tarjolla vaikka jäätelö on yksi suurimmista paheistani.

Mariann oli blogissaan heittänyt minua haasteella/tunnustuksella. Kiitokset siitä :) Otan sen ilolla vastaan! Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat: - Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle - Ilmoita heille tunnustuksesta - Kerro kahdeksan asiaa itsestäsi.

Hirveän moni ei taida minua täällä blogimaailmassa tuntea, enkä itsekään hirveän montaa tunne, mutta löysin kuitenkin muutaman, joiden blogia seuraan. Toivottavasti he eivät ole tätä tunnustusta/haastetta vielä saaneet :) Tässä on kahdeksan ennalta mainitsematonta asiaa minusta:

1. Rakastan Etelä-Koreaa, etenkin sen kieltä ja eteläkorealaisia draamoja sekä musiikkia. Lempibändini on  BIGBANG. Kuolaan eteläkorealaisia mieslaulajia ja -näyttelijöitä ehkä vähän liikaakin välillä :D Eteläkorealaisia draamoja ja elokuvia katson pahimmillaan päivittäin.

2. Jos saisin itse päättää, opiskelisin koulussa pelkästään kieliä. Rakastan kielten opiskelua, varsinkin jos kyseessä on minua kiinnostava kieli. Tosin kaikki kielet taitavat kiinnostaa minua. Olen opiskellut ruotsin ja englannin lisäksi venäjää ja ranskaa. Englannin jälkeen (vain koska englantia osaan parhaiten) ranska on ehdoton suosikkini. Haluaisin lisäksi opiskella ja osata eestiä, saksaa, koreaa, japania ja italiaa.

3. Noin vuosi sitten halusin ehdottomasti "isona" ääninäyttelijäksi. Pidän laulamisesta ja tykkään hullutella erilaisilla äänillä.

4. En halua lukea surullisia kirjoja enkä katsoa elokuvia, joissa on surullinen loppu. Ne saavat oloni ahdistuneeksi. Siksi yleensä katsonkin vain romanttisia komedioita ja luen samanhenkisiä kirjoja. Kirjahyllyni kirjaimellisesti pursuaa kirjoja. Valehtelematta omistan ainakin 500 kirjaa.

5. Eräs seuraamistani bloggareista on paras ystäväni, jonka olen tuntenut liki kymmenen vuotta.

6. En ole koskaan seurustellut enkä ole ollut lähelläkään mitään seurustelun tapaista. Olen todella epävarma itsestäni ja täysin toivoton vastakkaisen sukupuolen kanssa. Olen ujo, enkä uskalla puhua miehille lähes ollenkaan. Uskon, että suurin syy kaikkeen tähän on se, että olen naisvaltaisesta perheestä, enkä ennen kouluun menoa ollut juurikaan tekemisissä muiden kuin sisarusteni kanssa. Myös suuri itsetunnon puutteeni vaikuttaa käyttäytymiseeni miesten seurassa. Pysyn mieluiten seinäruusuna, niin ei ainakaan tule satutetuksi. Haluaisin kyllä parisuhteen, mutta en ehkä tällä hetkellä. Nyt haluan vain keskittyä itseeni ja siihen, että parannun. Taidan muutenkin olla miesten suhteen "hieman" liian nirso :D

7. Haluaisin ehkä joskus perustaa kahvilan. Sellaisen ranskalaistyylisen, jolla olisi ranskankielinen nimi. Olen myös miettinyt, että haluaisin kahvilan yhteyteen kirjakaupan/antikvariaatin. Ihmiset voisivat kirjojen selailun lomassa käydä maistelemassa kondiittorin herkkuja ja baristan erikoiskahveja.

8. Minä ja kaksi vanhempaa siskoani olemme syntyneet samana päivänä, kuuden vuoden välein.

Tässä vielä ihana tsemppikuva vuodelle 2013!