Vappuilua ja kuntosali-ikävää

You made my day awesome :)

Ihan ensiksi: tervetuloa, uudet lukijat! Aina piristää, kun tietää, että näitä minun sepustuksiani lukeekin joku. Hirveen vähän mie olen viimeaikoina kirjoitellut tänne, joten olen vähän pelännyt, että entisetkin lukijat häviävät. Olevinaan on koko ajan kiire tai väsyttää, ja päivät hujahtaa hetkessä ohi. Ja tästä eteenpäin oppariin keskittyminen tulee viemään aikaa. Suuri kiitos niille, jotka jaksavat vielä blogiani lukea taukojenkin jälkeen.

Vappuilu meni mukavasti perheen kesken. Tiistaina käytiin isosiskon luona syömässä nakkeja ja perunasalaattia. En ollut illaksi sopinut mitään menoja, kun tili on lähes nollilla. Sitten sainkin yllärinä veljen lapset yöksi hoitoon, kun veli joutui yövuoroon ja veljen vaimo halusi humputtelemaan. Muksujen kanssa on kyllä aina ihanaa viettää aikaa, vaikka se vähän rankkaa välillä onkin. Miksei lapset vois lahjoittaa puolta siitä energiastaan minulle? :D En nukkunut kauhean hyvin seuraavana yönä, koska pidin huoneeni oven auki (pelkäsin, että muksut saattaa herätä yöllä ja säikähtää vieraassa paikassa) ja ipanat tuli herättämään jo puoli kahdeksalta.

Veljen vaimo tuli myös humputteluistaan yöksi meille, ja me käytiin sitten vapputorilla ostamassa metrilakuja ja syömässä. Kauhean pitkään ei kaupungilla viihdytty, koska oli ihan hirveän kylmä eikä kenelläkään oikein tarpeeksi vaatetta päällä. Veljentyttöä piti kantaa sylissä, reppuselässä ja niskassa, kun se ei suostunut kävelemään :D Mutta eipähän sitten enää palellut.

Mie olen tehnyt meillä perinteisesti vappumunkit varmaan viimeisen kuuden vuoden ajan. Tänä vuonna pikkusiskoni A kyseli, että teenhän munkit tänäkin vuonna, vaikka olen herkkulakossa. Olin kyllä jo päättänytkin, etten anna herkkulakon vaikuttaa munkkien tekemiseen. Ei meidän perheessä varmaan kukaan niitä tekisi, ellen minä. Ja miusta on kiva, kun kaikki tulee meille vappupäivänä syömään niitä. Tänä vuonna munkit onnistui tosi hyvin (sain herkkulakkokaveriltani luvan syödä niitä), vaikka tekeminen oli vaikeampaa, kun muksut eivät halunneet pysyä poissa keittiöstä ja kyselivät koko ajan, saisivatko auttaa.

Kahden aikoihin miun siskot, siskon mies ja veli tuli myös meille. Syötiin niitä munkkeja ja juotiin kaupan simaa. Illaksi olin kutsunut kolme kaveriani meille munkkikesteille, ja yksi kavereista toi sitten kotitekoistakin simaa. Hirmu kiva oli jutella ja nauraa kavereitten kanssa ja unohdin päivän vaivanneen päänsärynkin koko siksi ajaksi, kun he olivat täällä. Mietittiin myös, että voitaisiin useamminkin istuksia aina jonkun kotona samaan tapaan. Me kaikki käydään samalla salilla (tai siis miehän en nyt enää käy) ja muut kehu, että mie olen laihtunut tosi paljon. Mie en oikein ikinä tiedä, miten siihen pitäisi reagoida. Siskojen kesken voin aina sanoo tyyliin, että "Niin oonki :D". Eilen lähinnä istuin vaan hömelö hymy naamalla :D

Ai niin, ja viime sunnuntainahan paino oli taas noussut. Vaaka näytti aamulla 80,4 kg, mutta en antanut sen masentaa hirveästi. Ihan omaa syytä tuo koko painonnousu oli, koska edeltävinä päivinä söin miten sattuu ja hirveitä määriä etenkin iltaisin. Kotona ei oikein ollut mitään ruokaa, joten kävimme taas isosiskon luona syömässä. Siellä ruoka on aina hirveän hyvää, ja miulta katoaa jotenkin kaikki estot. Mätän sitä ruokaa ja tuoreita sämpylöitä naamariin kuin en seuraavaan kuukauteen olisi ruokaa saamassa.

:D

Salille miulla on kyllä ikävä. Se alkoi kuukaudessa tuntua melkein toiselta kodilta, kun käytiin siellä niin paljon. Bodypumpiin ikävöin ehkä eniten. Tykkäsin siitä ohjelmasta, ohjaajista ja siitä, että aloin vihdoin kehittyä. Tuntuu, että jouduin lopettamaan juuri siinä vaiheessa, kun olisin vihdoin päässyt lisäämään painoa enemmän. Ja tuntui, että pumpissa käymisestä tuli tuloksia nopeasti. Vaikka suuresti epäilen, että ne tulokset oli lähinnä kuviteltuja. Spinningiin ikävöin myös.

Kuntosalilla käymisen loppumisen jälkeen olen tosin löytänyt juoksemisen uudestaan. Kuntosalin ohella en käynyt juoksemassa kuin kerran, mutta nyt sille on aikaa enemmän. Sunnuntaina kävin ensimmäisen kerran juoksemassa salikuukauden jälkeen. Ensin tuntui siltä, etten kyllä ikinä opi taas tykkäämään juoksemisesta, kun keuhkoja poltti ja jalat pisti vastaan. Mutta sitten lihakset alkoi lämmetä, polte keuhkoista hävisi ja rakastuin juoksemiseen uudestaan. Tällä viikolla olen kehittänyt itselleni kiireitä, enkä ole maanantain jälkeen kerennyt juoksemaan. Mutta tänä iltana minulla on treffit juoksulenkin kanssa.

Viime viikon liikunnat:

Ma: kevyt spinning 55 min. Pyöräilyä 6 kilometriä.

Ti: kevyt spinning 30 min. ja bodypump 45 min. Pyöräilyä 6 kilometriä.

Ke: core 50 min. kevyt spinning 45 min. Pyöräilyä 12 kilometriä.

To: bodypump 60 min.

Pe: ei mitään, kävin luovuttamassa verta

La: pyöräilyä 5 kilometriä

Su: pyöräilyä 5 kilometriä ja juoksulenkki noin 4 kilometriä.