Miusta on tullu urheiluhullu

Eilisen saldo: yhteensä noin 12 kilometriä kävelyä (yli 14 000 askelta), random-hyppelyä, vatsarutistuksia ja 100 kyykkyä ennen nukkumaanmenoa. Kyykyt tein eilen ilman lepotaukoja. Tänään tein 198 kyykkyä muutamin levähdyksin. Jalat tykkää ja perse tykkää. Mikä miut on saanut hurahtamaan liikkumiseen? Puhelin. Oon lisännyt puhelimeen sovelluksia, joiden toivon auttavan tässä elämäntapamuutoksessa. Uusin asentamani sovellus on Noom. 

Noomia aloin käyttää kunnolla eilen. Se kysyy kaikki perustiedot: iän, sukupuolen, painon, pituuden yms. Sit se antaa painonhallintavinkkejä, kertoo päivän kaloritarpeen ja siinä saa jotain pisteitä, joilla pääsee seuraavalle tasolle. Aterioiden, painon ja ja liikuntasuoritusten lisäämisestä saa ainakin pisteitä. Jokaiselle päivälle ja tasolle päästessä on aina uusia tehtäviä. Tänään esimerkiksi oli tehtävänä suunnitella seuraavan päivän aamupala ja ottaa kuva tämän päivän jokaisesta ateriasta. Oon ainakin tähän asti tykänny tuosta.

Eilisaamuna kävin koululla juttelemassa opparista ohjaajani kanssa. Kuukauden päästä olisi suunnitelmaseminaari, johon pitää kirjottaa raportti ja tehdä esitys. Oikeastaan tuntuu hyvältä, eikä vielä hirveästi pelota. Kiva, kun asiat menee vähän eteenpäin. Koululle on vähän päälle pari kilsaa matkaa, joten sain pienen aamulenkin käveltyäni sinne ja takaisin. Sen jälkeen mähötin kotona muutaman tunnin ja lähdin kunnolliselle lenkille. Kävelin melkein 7 kilsaa reippaaseen tahtiin. Olin suunnitellut juoksemista, mutta jänistin. Pelkäsin, ettei se suju kunnolla kuitenkaan.

Oon hirmu innostunu noista kyykyistä, kun oon lukenu joka paikasta, että ne muokkaa takapuolta tehokkaasti. Ja miehän en tykkää tästä miun roikkuperseestä. Nyt sitten teen niitä kyykkyjä kuin hullu. Asensin puhelimeen sellasen Squats-ohjelman, jolla voi kehittää "kyykkäystaitojaan" :D Siis lähinnä pystyy kasvattamaan sitä yhteen menoon tehtävien kyykkyjen määrää. Oon asentanut samanlaiset ohjelmat myös istumaannousuista ja punnerruksista, mutta niitä en ole vielä kokeillut.

Ai niin, ja viime viikolla ostin käsipainot! Kävin ostamassa ne Prismasta, kun täältä keskustasta en ole löytänyt sopivia. Ostin neljän kilon painot ja ne repussä kävelin vielä Lidliin ostamaan kaksi kassillista ruokaa. Kotimatkalla teki mieli soittaa taksi, kun hartiat alkoi kirkua. Mutta ne käsipainot on ihanat! Just sopivan painoset ja vielä ihanan marjapuuron väriset <3 Edelliset painot olikin sellaset paskanruskeat 1,5 kilon painot. Tein toissapäivänä sellasen circuitin, ja hyvin sain kyllä lihaksissa tuntumaan. Hyvin kertoo vartalon epätasapainosta se, että jaksan hyvin tehdä 100 kyykkyä, mutta painoja jaksan nostella hätinä 15 kertaa.

Miun ihanuudet <3 

Se seuraavan päivän arkuus ja tunne lihaksissa on se juttu, joka koukuttaa. Se, että tietää tehneensä jotain. Ja miusta tuntuu, että mie olen ihan täysin addiktoitunut siihen nyt. Tosin tällä hetkellä pelkään, että aloitan nyt liian rajusti, ja kohta romahdan. Mutta sitten pitää vaan nousta ylös ja aloittaa uudestaan. Tänään olin kyllä vähän hullu, kun tein ne 198 kyykkyä. Olo on nimittäin erittäin flunssainen ja nenä ihan tukossa. Onnistuin sentään olemaan lähtemättä BodyBalanceen tänä iltana, vaikka mieli tekisikin mennä. Haluaisin kyllä sen toissapäiväisen circuitinkin uusia. Joudun pakottamaan itseni ottamaan rauhallisesti, eikä tämä todellakaan ole tapaistani. Yleensä liikunta ei kiinnosta pätkääkään, vaan joudun ennemmin pakottamaan itseni liikkumaan.

Edellisellä kerralla (viime perjantaina) kirjoitin siitä, miten motivaatiota ei ollut lainkaan ja syömiset olivat ihan perseellään. Muutenkin oli ollu ihan tosi huono päivä, kun päätä särki ja nenä oli ärsyttävä. Illalla menin käymään kaverin luona. Kaverini soitti ja pyysi apua lampun asennukseen; jonkun piti pitää sitä lamppua paikoillaan asennuksen ajan. En olisi jaksanut mennä, kun oli niin kökköinen olo, mutta onneksi menin. Ystävät ovat parasta! Päivän ainoa piristys oli juuri se, että kävin ystäväni luona, joimme teetä, juteltiin ja naurettiin. Kaverini kuuli myös blogistani, kävi lukemassa ja antoi kehuja :) Se piristi mieltä ja nosti taas motivaationkin korkealle.

Tällä hetkellä en hirveästi ajattele tuota painoasiaa, enkä vaakaa. Käyn kyllä vaa'alla melkein joka päivä (edelleen tosi paha tapa) ja merkitsen painon Noomiin. Tällä hetkellä kuitenkin on sellainen olo, ettei mitään väliä sillä painolla, jos syön terveellisesti ja kuntoilen. Jos vaaka näyttää vähemmän, niin tottakai se motivoi ja siitä tulee hyvä mieli. Mutta jotenkin haluan keskittyä tuohon kuntoiluun. Asiaan kyllä voi vaikuttaa se, että tänään alkoi menkat, ja oon taas ihan turvonnut pallo. Painokin on sen mukainen. Eli älkää odottako mitään ihmeitä sunnuntain punnitukselta, vaikka olen tämän viikon elänytkin terveellisesti. Haavekuvissani paino tipahtaa heti paljon alemmas, kun menkat on ohi. Just joo, niin varmaan tapahtuukin.

Nyt kun menisi tämä flunssa ohi  yhtä nopeasti kuin alkoikin, niin mie olisin yksi iloinen bloggari ja liikkuja. Ja olen taas pomppinut asiasta toiseen ihan sekavasti, anteeksi. Blogger ei tänään tykkää miusta, enkä saa tasattua tekstiä molemmilta puolilta. Ärsyttävää...