No se flunssahan tietysti iski. Olo on tukkoinen ja päänsärkyinen. Vilunväreitä ja kuumia aaltoja tulee välillä, mutta kuumetta ei ole. Miulle ei tule ikinä kunnollista kuumetta. Flunssasta huolimatta piti käydä ulkona kävelyllä, kun oli niin nätti sää. Ei olisi kannattanut, kun olo vähän huononi. Siellä BodyBalancessa en kuitenkaan käynyt. Harmitti kyllä, etten päässyt sinne, mutta ehkä ensi viikolla olen jo paremmassa kunnossa ja pääsen kokeilemaan uudestaan. Olen suunnitellut, että hommaan kymmenen kerran kortin sinne, jos vaikuttaa mukavalta.
Sain tällä viikolla uuden lenkkeilykaverin! Tämä L laittoi tiistaiaamuna facebookissa viestin, että haluaisinko lähteä kaveriksi lenkille. Meinasin ensin jänistää, kun ei oltu nähty kuin muutama kerta ja pelkäsin, että tulee kiusallisia hiljaisia hetkiä. Mie kun siis tosiaan olen aika ujo ja hiljainen uusien ihmisten seurassa. Onneksi kuitenkin lähdin, juttu luisti loistavasti ja tuli huomaamatta käveltyä pitempi lenkki. Kävelylenkeillä tykkään käydä eniten jonkun kaverin kanssa, vaikka hyvää tekee mennä joskus yksinkin. Juoksulenkeillä haluan aina käydä yksin. Sovimme L:n kanssa, että käydään jatkossakin lenkeillä. Torstaina piti käydä, mutta minun pitikin lähteä koululle. Eilen olisin mennyt sinne BodyBalanceenkin hänen kanssaan, mutta toisin kävi.
Tänään on yhden ystäväni tuparit illalla, ja menen piipahtamaan siellä. Ajattelin leipoa viemisiksi mustikkamuffineja tai jotain muuta helppoa. Vähän etukäteen pelottaa, miten mie sekoan, jos siellä on paljon ruokaa tarjolla. Yleensä kaikissa juhlissa lapan ruokaa suuhuni niin paljon, että olen hirveässä ähkyssä vielä seuraavana päivänä. Ehkä opin tänään vihdoin sen, ettei sitä ruokaa tarvitse syödä kuin nälkäänäkevä. Olenhan yhtäkkiä muuttunut urheiluhulluksi, miksen siis onnistuisi tässäkin? Sitä paitsi, huomenna on punnitus, enkä haluaisi pilata sittä mässäilyllä. Riittää, että menkat jo turvottaa ihan tarpeeksi.
Lähinnä pelkään sitä ylensyömistä siksi, että viime päivinä on jotenkin ollut jatkuva nälkä. En tiedä mistä se johtuu, koska syön kuitenkin aika lailla samalla tavalla kuin ennenkin. Joudun käyttämään kaiken tahdonvoimani siihen, etten olisi syömässä koko ajan. Jatkuva nälkä voi kyllä johtua siitä, etten ole juonut tarpeeksi vettä. Flunssaisena vesi ei ikinä oikein maistu. Toisaalta sen asentamani Noomin takia tulee ajateltua syömisiä aika tarkkaan ja koko ajan.
Oon edelleen tykännyt tuosta Noomista. Tosin eilen huomasin, ettei se laske askeleita kunnolla, vaan puhelimen pitäisi "tärähtää" joka askeleella. Ja se, että kaikki ateriat pitää merkata sinne, ärsyttää välillä. Mutta muuten tuo on tosi hyvä motivoija. Kivaa siinä on sekin, että se tekee painokäyrän, jos sinne merkkailee punnituksiaan. Saman se tekee vyötärömitan muutoksesta, mutta mie en mittoja ole vielä kirjannut.
Viime päivinä olen huomannut, että olen ollut paljon positiivisempi elämänmuutosprojektin ja kaiken muunkin suhteen. Ehkä liikunta on parantanut mielialaa ja saanut koko homman tuntumaan mielekkäältä. Olen tajunnut myös sen, etten tee tätä siksi, että vihaisin vartaloani vaan siksi, että rakastan ja kunnioitan sitä. Toki minulla on heikot hetkeni ja epävarmuuteni, enkä mielelläni katso peiliin varsinkaan nyt menkkaturvotuksissa, mutta muuten ajatusmaailmani kroppani suhteen on muuttumassa. Pidän siitä, mihin kroppani pystyy liikuntasuorituksissa. Siitä, miten se välillä yllättää minut iloisesti jaksamalla pitempään ja enemmän. Rakastan sitä, miltä vartaloni tuntuu raskaan suorituksen jälkeen. Ja tiedän, että minä pystyn tekemään siitä sellaisen, millaiseksi se oli tarkoitettu. Se tulee olemaan raskasta, välillä haluan luovuttaa, välillä mikään ei saisi minua luovuttamaan, se tulee olemaan vaikeaa, ja ennen kaikkea siihen menee aikaa. Mutta lopulta, minä saavutan sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti