Tämä elämänmuutosprojekti ja liikunta ovat tällä hetkellä henkireikäni. En selviäisi terapian pinnalle tuomasta surusta tai koulustressistä ilman niitä. Rakastan liikkumista, vaikka salille tai lenkille lähteminen on välillä vähän vaikeaa. Olevinaan joku sohvalla röhnöttäminen ja netissä jumittaminen on kivempaa. Onneksi olen saanut lähdettyä. Saan lisäenergiaa ja illalla olen ihanan terveen väsynyt. Niin väsynyt, etten edes jaksa stressata opparia.

Ostin maanantaina salille kuukausikortin ja olen käynyt nyt joka päivä siellä. Spinningiä kokeilin maanantaina ensimmäistä kertaa elämässäni ja rakastuin siihen täysin. Eilen kävin spinningin ja bodypumpin yhdistelmässä ja tänään oli vuorossa core ja spinning. Olen aina tykännyt pyöräilystä, joten ehkä siksikin oli helppoa tykästyä spinningiin. Tuolla salilla, jossa käyn, voi valita kevyen, keskiraskaan ja raskaan spinningin väliltä. Tällä hetkellä keskityn kevyeen spinningiin, kunnes kuntoni on kohonnut sen verran, että uskallan kokeilla keskiraskasta.

Eilisessä spinningissä ja pumpissa kävin yksin (jee, hyvä minä! yksin on aina vaikeampi lähteä). Pumpissa kyllä vähän hävetti, kun en jaksanut tehdä kaikkia hauisliikkeitä kunnolla. Hauikseni olivat tuskaisen kipeät siitä lauantaisesta bodypumpista, enkä meinannut saada tankoa nousemaan ollenkaan. Muuten ei ehkä hirveästi olisi hävettänyt, mutta ohjaaja tuijotti minua aina kun tanko ei noussut. No, seuraavalla kerralla osaan ehkä valita jo painot vähän paremmin.

Core oli myös aika kiva, ja tekee kyllä hyvää keskivartalon lihaksille, jotka minulla myös on aivan olemattomat. Kaiken muun jaksoin tehdä hyvin, mutta lankussa oleminen sattui selkään ja maha alkoi painua alas, joten oli pakko välillä lysähtää maahan. Coren jälkeinen spinning-tunti oli ihana, kun pystyi ottamaan kaiken itsestään irti. Ja ohjaaja oli miun tähänastisista lemppari. Olisin saanut itsestäni varmaan enemmänkin irti, mutta lihakset olivat vielä vähän tukkoiset eilisestä.

Seuraavat pari päivää tulee käytyä ehkä lähinnä vain kävelemässä, ja lauantaina menen taas pumppiin. Toivottavasti saan tämän salirytmin pidettyä, koska siitä liikkumisesta tulee niin hyvä olo. Seuraavat päivät pitää omistaa opinnäytetyölle, jota en ole hirveästi jaksanut kirjoitella, kiitos alkaneen masennusjakson (jota en edes tajunnut masennukseksi ennen kuin pikkusiskoni asiasta mainitsi). En jaksa ottaa hirveitä paineita. Kyllä se jotenkin järjestyy, vaikka typerähän olenkin, kun en voi asioita aloittaa ajoissa.

Tunteeni, kun yritän kirjoittaa opparia.

Kaksi puolta taistelee tällä hetkellä minussa. Toinen puoli on vahvasti sitä mieltä, että pitää tällä tiukalla aikataulullani hoitaa kaikki (opinnäytetyö, kaksi tenttiä ja markkinointiprojekti), että valmistuisin kesäkuussa. Toinen puoli miettii, olisiko parempi kuunnella omaa oloa, ja antaa sen valmistumisen siirtyä syksyyn. Terapia vie yllättävän paljon energiaa ja voimavaroja, samoin masennus. Kaikki eivät sitä tajua, ei opettajat, enkä aina minäkään.