Kiva päivä :)

Aurinko paistaa ja pakkasta on toistakymmentä astetta. Kävin juoksemassa ennen aamupalaa pienessä sumussa ripset jäätyen. En vieläkään juossut koko matkaa, mutta yritin hieman pidentää juoksupätkiä. Kylmä ilma käy minulla tosi pahasti keuhkoihin, joten en kovemmilla pakkasilla uskalla juosta kovinkaan kovaa. Mutta kaikki liikunta on liikuntaa, ja minulle hyväksi. Tänään olen vielä illalla menossa siskojen luokse syömään ja sitten ystävän kanssa kävelylle. Olen nyt näiden muutaman päivän aikana huomannut, että psyykkisesti oloni on paljon parempi, kun pidän fyysisestä olostani huolta. Liikunnalla on suora vaikutus itsetuntooni, vaikka tulokset eivät näykään. Aamulenkin jälkeen söin taas rahkaa omenalla ja banaanilla ja tajusin, että alan tykätä siitä. Venyttelin äsken pitkään ja kuuntelin samalla Yiruman superkauniita pianokappaleita.  Yleensä olen aika laiska venyttelijä, vaikka tiedänkin, että venyttely on tärkeää. Lenkin jälkeistä hyvää mieltä muuten lisäsi vielä se, että olin saanut lisää lukijoita :) Lämpimästi tervetuloa!

Pitäisi siivota, mutta sen sijaan kirjoittelen blogia. Taidan siirtää siivouksen huomiselle vaikka olenkin siirtänyt sitä jo viikonlopun yli. Ehkä kuitenkin aloitan tänään. Huoneeni on kaaoksessa kuten aina, kun tulen reissusta kotiin. En ikinä jaksa purkaa laukkujani heti ja sitten tuskissani pengon puolet tavaroista lattialle etsiessäni jotain. Huone näyttää siis lähinnä siltä, kuin ydinpommi olisi siellä räjähtänyt. Viimeistään huomenna on kyllä pakko saada siivotuksi, sillä huoneeni sotkuisuus usein vaikuttaa uneni laatuun. Mitkähän lie fengshuit sen aiheuttaa? Keittiön siisteydellä on myös suora yhteys mielialaani. Jos keittiö on sotkuinen, olen aina kiukkuinen. Tänään lenkkeillessäni tajusin, että minun pakko oppia pois nykyisistä ruokailutavoistani. Miksi en pysty syömään vain yhtä annosta ruokaa, vaan on pakko saada lisää? Ei normaali ihminen syö niin paljon tai ainakaan ei tarvitsisi syödä. Minun pitäisi varmaan keskittyä syömiseen paremmin. Yleensä hotkaisen ruuan naamariin muutamassa minuutissa, koska haluan vatsani äkkiä täydeksi. Ja sehän ei oikeasti edes auta. Pitäisi opetella nauttimaan jokaisesta suupalasta hitaasti ja rauhallisesti. Viime päivinä nälkää on vähän hillinnyt se, että olen juonut vähitään puolitoista litraa vettä.

Huomenna pitäis mennä opinnäytetyön ohjaavan opettajan kanssa juttelemaan. En edes tiedä, mihin keskustelu liittyy, sillä kyseinen opettaja on myös tuutorini, joten saatamme puhua vain opiskelustani yleisesti. Vähän pelottaa, millaista saarnaa sieltä tulee, kun en ole edistynyt opinnoissani. Monet pitävät masennusta vain tekosyynä, koska eivät tiedä, millaista lamaannusta se voi aiheuttaa. Wish me luck!