Kaveri lesoili eilen lenkillä, ettei ollut syönyt aamupalaksi kuin mandariinin ja päivän mittaan joi proteiinijuoman, päivällä söi kalaa ja salaattia pienen annoksen. Nälkä pysyi kuulemma hyvin poissa, ja kaverin puheista sai sen kuvan, että minunkin pitäisi elää noin. En sanonut siihen mitään, koska kuitenkin olisi tullut kiista. Olenko minä ihan väärässä, vai kuullostaako tuo määrä oikeasti ihan liian pieneltä? En jaksa uskoa, että itseään nälässä pitämällä loppujen lopuksi saavuttaa mitään. En usko, että minulla olisi enengiaa harrastaa liikuntaa noin vähällä syömisellä. Minusta parempi tapa on syödä terveellisen monipuolisesti, kohtuullisia annoksia tasaisin väliajoin. Minulla se ainakin näyttäisi toimivan. En tietenkään ole mikään laihdutusekspertti, mutta kuvittelen silti toimivani syömisten suhteen paremmin kuin kaverini.
Kävin tänään aamulla taas juoksemassa, hirveässä lumisateessa. Sen jälkeen yritin jotain jumppaamisen tapaista. Pitäisi edelleenkin etsiä joku hyvä jumppaohjelma, jota voi toteuttaa kotona ilman erityisiä lisälaitteita. Suihkun jälkeen lähdin ensimmäiseen terapiaistuntooni. Toinen tapaaminen vain vahvisti fiiliksiäni siitä, että tein oikean valinnan terapeutin suhteen. Ensimmäinen kerta terapiassa meni hyvin, itkinkin. Tajusin nimittäin jossain vaiheessa, että olen koko ikäni tukahduttanut tunteitani ja pitänyt mielipiteeni ominani, jotta kaikilla olisi hyvä mieli. Mielestäni se on surullista. Jos haluan olla onnellinen, minun on varmaan pakko opetella elämään itsekkäämmin.
Toivon todella, että muutaman päivän jatkunut terveellinen elämä jää minulle elämäntavaksi. Dieetteihin en oikein usko, vaan mieluummin opettelen kokonaan uuden elämäntavan. Tähän asti tämä on tuntunut hyvältä, mutta jos tuloksia ei tule, minun pitää miettiä asioita uudestaan. Tällä hetkellä ajattelen, että tämän on pakko saada aikaan jotain tuloksia, sillä elän niin eri tavalla kuin ennen (ennen = vielä viime viikolla). Itseasiassa ei edes ole ollut hirveästi mitään mielitekoja. Täysin herkuttomana en ole vielä pysynyt, vaan tarjotessa olen ottanut aina vähän. Pikkusisko tarjosi toissapäivänä karkkia, ja otin vain kaksi entisen kourallisen sijaan. Olisin kyllä voinut jättää ottamattakin, mutta mennyttä on ehkä turha surra. Seuraavalla kerralla olen jo vahvempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti