Väsy

Puoliltapäivin noin viiteen olin koko ajan liikenteessä ja nyt oon taistellu väsymystä vastaan viimeiset pari tuntia. Johtuu varmaan siitä, että sorruin menemään pikkusiskon kanssa kebabille. Molemmilla oli hirveä nälkä ja ruokaa oli sitten pakko saada heti. Viimepäivinä ei tällaista väsymystä ole tullut, kun olen syönyt terveellisesti ja muistanut juoda paljon vettä. Toisaalta en ole juuri muualla käynyt kuin lenkkeilemässä, joten tuo tämänpäiväinen asioiden hoitaminen on voinut myös vaikuttaa. Kävin koululla vähän yli tunnin juttelemassa opinnäytetyön ohjaajan ja opon kanssa, eikä sitä pelkäämääni saarnaa tullut. Päinvastoin, molemmat loivat minuun luottamusta. 25. päivä pitäisi palauttaa opinnäytetyön harjoitusaine ja helmikuussa pitää suunnitelmaseminaari. Vähän minua hirvittää, mutta saatan kyllä selvitäkin. Molemmat opettajista olivat sitä mieltä, että minulla on hyvä mahdollisuus valmistua juhannukseksi. Se olisi kyllä kieltämättä ihan huippua! Haluan kuitenkin elää oman olon mukaan, ja ottaa rauhallisemmin, jos siltä tuntuu.

Pitää kyllä näköjään yrittää välttää sekoilua ruuan kanssa. Nyt kun on muutaman päivän elänyt terveellisesti, niin kebabrulla sai aikaan inhottavan mahakivun. Onneksi se meni tunnin, parin jälkeen ohitse. Tänään en juuri hyötyliikuntaa enempää ole liikkunut. Koululle on varmaan suunnilleen pari kilometriä ja kuljen sen aina kävellen näin talvella. Kaupungillakin tuli vähän käveltyä tänään. En ole vielä osannut päättää, käynkö nyt illalla vielä kävelemässä vai jumppaanko vain kotona. Väsyttäisi kyllä siihen malliin, etten tiedä jaksanko ulos enää lähteä.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kyllä tuntuu siltä, että selviän tuosta koulusta ulos aikaisemmin kuin luulin. Se kyllä helpottaisi suuresti, kun olisi yksi stressinaihe vähemmän. Luultavasti pystyisin myös keskittymään parantumiseeni paremmin. Puhumattakaan siitä, että pystyisin menemään oikeasti töihin jos niitä vain täältä löytyy. Opintotukea en kuulemma voi saada kuin hyvällä tuurilla tältä kuulta takautuvasti, sen jälkeen on kai mentävä sossun luukulle. Silti on hieman huolettomampi olo kuin pitkään aikaan. Tällä hetkellä en tunne itseäni luuseriksi. Ja yleensä siis tunnen itseni maailman suurimmaksi luuseriksi koko ajan. Mie selviän koulusta ja mie selviän painonpudotuksesta!